Kiinteistökaupan purku ja varainsiirtoveron palautus

Tiettyjä poikkeuksia lukuun ottamatta kiinteistöjen luovutuksissa maksetaan 4 % suuruinen arvonlisävero, joka lasketaan kauppahinnan tai muun vastikkeen arvosta. Vero on suoritettava ennen lainhuudon hakemista.

Välillä tulee kuitenkin eteen tilanteita, että kiinteistöstä paljastuu niin merkittäviä virheitä, että kiinteistönkauppa joko puretaan tuomioistuimen päätöksellä tai osapuolet  sopivat vapaaehtoisesti kaupan purkautumisesta.

Tällöin on mahdollista hakea varainsiirtoveronlain 40.2 §:n mukaista veron palauttamista.  Jos kauppa on purettu tuomioistuimen päätöksellä, palautetaan varainsiirtovero lähes poikkeuksetta. Jos taustalla on taas osapuolten välinen sopimus, on Verohallinnolla palautushakemuksen käsittelyn yhteydessä suurempaa harkintavaltaa.

Lähtökohtana on se, etteivät osapuolet voi sopia veroseuraamuksista ja verotuksellisesti kauppa ja kaupan purku ovat kaksi erillistä luovutusta.  Osapuolten sopiessa purusta,  Verohallinto arvioi sitä, olisiko tälle ollut edellytyksiä oikeuskäsittelyssä. Purkuhakemuksen yhteydessä tulee näin ollen esittää riittävää näyttöä siitä, että purkuehdot olisivat täyttyneet myös oikeuskäsittelyssä.  Hyvä asiakirja on esimerkiksi asiantuntijan lausunto virheen laajuudesta ja korjauskustannuksista. Kaupan purkuasiakirjaa laadittaessa on tarkoin selvitettävä perusteet kaupan purulle.

Jos kyseeseen tulee kaupan purun sijaan hinnanalennus, ei tällöin ole perustetta varainsiirtoveron palautukseen. Tämä siksi, että hinnanalennusta voidaan pitää vahingonkorvausperusteisena korvauksena.

Toimistomme avustaa niin purkusopimuksen laatimisessa kuin muissakin kiinteistöriitoihin liittyvissä asioissa.

https://www.vero.fi/syventavat-vero-ohjeet/ohje-hakusivu/48214/varainsiirtoverotuksen-yhten%C3%A4ist%C3%A4misohje/

 

Kirjoittaja Petri Anttila on WinLaw:n asianajaja, joka on aikaisemmin työskennellyt useiden vuosien ajan liikejuridiikan parissa, muun muassa asianajotoiminnassa, verohallinnossa ja Patentti- ja rekisterihallituksessa. Anttilan erikoistumisalueita ovat yhtiöoikeus ja veroasiat. 

Jäikö kysyttävää?

Ota tarvittaessa yhteyttä asiantuntijaan;

petri.anttila@winlaw.fi

+358 (0)400 169 753

Osakeyhtiön henkilöomistajan verotus yhtiön purkautuessa

Yritystoiminnan lopettamiseen voi olla useita erilaisia syitä, eikä aina kyse siitä, että liiketoiminnalliset tavoitteet  eivät olisi toteutuneet.

Juridisesti osakeyhtiö voidaan lopettaa ja purkaa selvitystilamenettelyn tai konkurssiin hakeutumisen kautta.  Selvitystilan tarkoituksena on realisoida yhtiön omaisuus ja selvittää yhtiön velat. Tämän jälkeen yhtiön osakkaalle maksetaan ns. jako-osuus.  Jos taas yhtiön velat ovat varoja suuremmat, on yhtiön purkutapana tällöin konkurssi. Yhtiö voi purkautua myös jakautumisen tai sulautumisen kautta.

Kun yhtiö purkautuu selvitystilan tai konkurssin kautta, on verotuksellisesti kyseessä vaihtoon verrattavissa oleva luovutus, jossa omistetut osakkeet vaihdetaan yhtiöltä saatavaan jako-osaan.  Osakkeenomistajalle voi tämän vaihdon johdosta syntyä purkuvoittoa tai tappiota. Osakkeenomistajan ollessa yksityishenkilö tapahtuu yleisten luovutusvoiton verotusta koskevien periaatteiden mukaisesti.

Luovutettavien osakkeiden käyvästä arvosta vähennetään joko todellinen hankintameno tai ns. hankintameno-olettama.   Hankintameno-olettama on joko 20 % tai 40 % hankintamenosta määräytyen osakkeiden omistusajan perusteella. Jäljellä jäävä osuus on veronalaista pääomatuloa.

Jos saatava jako-osuus on osakkeiden hankintamenoa pienempi, syntyy osakkaalle luovutustappiota. Tuloverolain mukaisesti omaisuuden luovutuksesta syntynyt tappio vähennetään omaisuuden luovutuksesta saadusta voitosta verovuonna ja viitenä sitä seuraavana vuotena sitä mukaan kuin voittoa kertyy.

Purkautumista suunniteltaessa on järkevää kääntyä tilintarkastajan ja lakimiehen puoleen. Näin voidaan löytää järkevin toimintamalli ja jo ennalta arvioida tulevat veroseuraamukset.

https://www.vero.fi/syventavat-vero-ohjeet/ohje-hakusivu/48928/luovutusvoiton_maaran_laskemine/

https://www.vero.fi/syventavat-vero-ohjeet/ohje-hakusivu/60312/osakeyhti%C3%B6n-purkautuminen-verotuksessa/

 

Kirjoittaja Petri Anttila on WinLaw:n asianajaja, joka on aikaisemmin työskennellyt useiden vuosien ajan liikejuridiikan parissa, muun muassa asianajotoiminnassa, verohallinnossa ja Patentti- ja rekisterihallituksessa. Anttilan erikoistumisalueita ovat yhtiöoikeus ja veroasiat. 

Jäikö kysyttävää?

Ota tarvittaessa yhteyttä asiantuntijaan;

petri.anttila@winlaw.fi

+358 (0)400 169 753

Selvittämätön omaisuuden lisäys voi johtaa merkittäviin veroseuraamuksiin

Joskus veroviranomainen voi havainnoida verovelvollisen omaisuusasemassa merkittäviä positiivisia muutoksia, vaikka verovelvollisen käytettävissä olevat tulot eivät ole samana ajanjaksona muuttuneet.  Tällainen omaisuudenlisäys saatetaan tulkita verotusmenettelylain tarkoittamaksi selvittämättömäksi omaisuuden lisäykseksi. Verotusmenettelylain 30 §:n mukaisesti, jos:

”Jos verovelvollisen omaisuusaseman havaitaan siitä tehtyjen laskelmien mukaan verovuoden aikana muodostuneen hänelle edullisemmaksi kuin hänen tulojensa ja menojensa väliseen suhteeseen nähden, ottaen huomioon menoina myös hänen elinolosuhteittensa mukaiset arvioidut yksityismenonsa, olisi ollut mahdollista eikä verovelvollinen esitä luotettavaa selvitystä siitä, että sen mukaisen omaisuuden lisäyksen on katsottava muodostuneen aikaisemmin verotetusta tai verovapaasta tulosta taikka tulosta, jota ei enää voida oikaista verovelvollisen vahingoksi, pidetään tätä lisäystä, jollei verotusta oikaista verovelvollisen vahingoksi, hänen verovuodelta verotettavana tulonaan.”

Kyseessä on tilanne, jossa verovelvollisen kokonaisvarallisuus on lisääntynyt. Usein verovelvollinen on myös hankkinut omaisuutta, jonka rahoitusta hän ei pysty selvittämään.   Verovelvolliselta on kuultava tapauksissa,  joissa harkitaan VML 30 §:n soveltamista. Veroviranomaisen on myös pystyttävä luotettavasti näyttämään, että omaisuus on todella lisääntynyt selvittämättömällä tavalla.  Jos omaisuuden lisäys pystytään näyttämään, on verovelvollisen tämän jälkeen pystyttävä luotettavasti osoittamaan, mistä hänen saamansa varallisuudenlisäys on peräisin.

Selvittämättömästä omaisuuden lisäyksestä määrätään pääsääntöisesti veronkorotus ja selvittämätön omaisuudenlisäys verotetaan verovelvollisen ansiotulona.   Säännöksen soveltaminen on nykyään harvinaista.

 

Lähde: VEROTUSTIEDOT —  Kristiina Äimä Alma Talent Oy

Kirjoittaja Petri Anttila on WinLaw:n asianajaja, joka on aikaisemmin työskennellyt useiden vuosien ajan liikejuridiikan parissa, muun muassa asianajotoiminnassa, verohallinnossa ja Patentti- ja rekisterihallituksessa. Anttilan erikoistumisalueita ovat yhtiöoikeus ja veroasiat. 

Jäikö kysyttävää?

Ota tarvittaessa yhteyttä asiantuntijaan;

petri.anttila@winlaw.fi

+358 (0)400 169 753

SVOP rahaston palautusten verokohtelusta

Vuonna 2006 tapahtuneen osakeyhtiölain uudistuksen yhteydessä lisättiin lakiin myös säännökset sijoitetun vapaan oman pääoman rahastosta (SVOP). Osakeyhtiölain mukaan yhtiön pääoma jakautuu sidottuun omaan pääomaan ja vapaaseen omaan pääomaan. Sidottua pääomaa on esimerkiksi osakeyhtiön osakepääoma. SVOP-rahasto taasen kuuluu yhtiön vapaaseen omaan pääomaan. Yhtiöllä voi tämän lisäksi olla muita, esimerkiksi yhtiökokouksen päätöksellä perustettuja rahastoja.

SVOP-rahastoon merkitään se osa osakkeiden merkintähinnasta, jota ei merkitä osakepääomaan ja jota ei kirjanpitolain mukaan merkitä vieraaseen pääomaan, sekä sellainen muu oman pääoman sijoitus, jota ei merkitä muuhun rahastoon. Rahastoon merkitään myös se määrä, jolla osakepääomaa alennetaan ja jota ei käytetä tappion kattamiseen tai varojen jakamiseen.

Verotuksellisesti asiaa pyrittiin selkeyttämään vuoden 2014 alussa voimaan tulleilla lakimuutoksilla, jolloin verolainsäädäntöä täydennettiin SVOP-rahastoa koskevilta osiltaan. Tätä ennen verolainsäädännössä ei ollut säännöksiä yhtiön vapaaseen omaan pääomaan kuuluvan rahaston varojenjaon käsittelyssä verotuksessa, vaan verotus perustui verohallinnon ohjeistukseen ja käytänteisiin.

Varojen jakaminen SVOP-rahastosta verotetaan nykyisin pääsäännön mukaan osinkona.

Pääsäännöstä poiketen varojenjako SVOP-rahastosta voidaan kuitenkin pitää veronalaisena luovutuksena, jos laissa tarkemmin säädetyt edellytykset täyttyvät. Tuloverolain 45 § a §:n ja elinkeinoverolain  6 c §:n 1 momentin mukaan muusta kuin julkisesti noteeratusta yhtiöstä saatua osakeyhtiölain 13 luvun 1 §:n 1 kohdassa tarkoitettua varojenjakoa vapaan oman pääoman rahastosta pidetään poikkeuksellisesti veronalaisena luovutuksena siltä osin kuin verovelvolliselle palautetaan tämän yhtiöön tekemä pääomansijoitus, jos 1) pääomansijoituksen tekemisestä on varoja jaettaessa kulunut enintään kymmenen vuotta ja 2) verovelvollinen esittää tässä pykälässä tarkoitettujen edellytysten täyttymisestä luotettavan selvityksen.

Varojenjakaminen SVOP-rahastosta on pääsäännöstä poikkeavilta osiltaan vielä osin tulkinnanvarainen ja muotoutuu oikeuskäytännön lisääntyessä. Tulkinnallista varmuutta voidaan hakea Verohallinnon ennakkoratkaisulla.

https://www.vero.fi/syventavat-vero-ohjeet/ohje-hakusivu/60520/vapaan-oman-p%C3%A4%C3%A4oman-rahaston-varojenjako-verotuksessa/

 

Kirjoittaja Petri Anttila on WinLaw:n asianajaja, joka on aikaisemmin työskennellyt useiden vuosien ajan liikejuridiikan parissa, muun muassa asianajotoiminnassa, verohallinnossa ja Patentti- ja rekisterihallituksessa. Anttilan erikoistumisalueita ovat yhtiöoikeus ja veroasiat. 

Jäikö kysyttävää?

Ota tarvittaessa yhteyttä asiantuntijaan;

petri.anttila@winlaw.fi

+358 (0)400 169 753

Yksityisliikkeen veroneutraali muutos osakeyhtiöksi

Toiminimi on kevein ja yksinkertaisin tapa aloittaa yritystoiminta ja sopii hyvin usein toiminnan ollessa pienimuotoista. Liiketoiminnan ja riskien kasvaessa tulee kuitenkin ajankohtaiseksi miettiä myös muita yritystoiminnan harjoittamismuotoja. Tarve voi nousta esimerkiksi siitä, että yritystoiminta kasvaa tai suunnitelmissa on yrityksen omistuspohjan laajentaminen. Tällöin on hyvä harkita yksityisliikkeen, eli yleiskielessä toiminimen, muuttamista osakeyhtiöksi.

Siirryttäessä jatkamaan toimintaa osakeyhtiömuotoisena tulee samalla muutoksia myös verotukseen. Lähtökohtana on kuitenkin se, että lainsäädännössä määriteltyjen edellytysten täyttyessä voidaan yksityisliikkeen muutos osakeyhtiöksi toteuttaa ilman välittömiä veroseuraamuksia, eikä muutokseen tällöin kohdistu elinkeinotuloverolain säännökset yksityiskäyttöönotosta (EVL 51 b §) tai yhtiön purkamisesta (EVL 51 d §).

Muutosta koskeva verotuksellinen säännöspohja on tuloverolain 24 §:ssä.  Lainkohdan mukaan yhtymän ei katsota verotuksessa purkautuvan eikä liikkeen, ammatin taikka maa- tai metsätalouden harjoittajan lopettavan toimintaansa siltä osin kuin toimintamuodon muutoksessa aikaisemmin harjoitettuun toimintaan liittyvät varat ja velat siirtyvät samoista arvoista seuraavissa tapauksissa:

  1. liikkeen- tai ammatinharjoittajan taikka maa- tai metsätalouden harjoittaja perustaa tätä toimintaa jatkamaan avoimen yhtiön, johon hän tulee yhtiömieheksi tai kommandiittiyhtiön, johon hän tulee vastuunalaiseksi yhtiömieheksi tai osakeyhtiön, jonka osakkeet hän merkitsee;

Seuraavassa on kuvattu niitä pääasiallisia vaatimuksia, jotka on täytettävä veroneutraalin muutoksen toteuttamiseksi.

Jatkuvuuden vaatimus

Jotta välittömiltä tuloveroseuraamuksilta voidaan välttyä, on yksityisliikkeen varojen ja velkojen siirryttävä samoista arvoista toimintaa jatkavalle osakeyhtiölle. Jatkuvuuden vaatimusta on noudatettava sekä verotuksessa, että kirjanpidossa.

Identtisyyden vaatimus

Jatkuvuuden vaatimuksen lisäksi edellytetään, että yrityksen identiteetti säilyy toimintamuodon muutoksen yhteydessä.  Identiteetin säilymistä arvioidaan  seuraavien kriteereiden kautta, joiden kaikkien on täytyttävä:

  • yritystoiminnan jatkaminen samanlaisena. Näin ollen siirtyvän toiminnan laajuus ja muoto eivät saa merkittävällä tavalla muuttua toimintamuodon muutoksen yhteydessä.
  • yritystoimintaan liittyvän omaisuuden ja velkojien siirtyminen pääpiirteissään perustettavalla osakeyhtiölle.  Olennaisia osia toimintaan liittyvästä omaisuudesta ei voi näin ollen jättää siirtämättä. Velkoja voidaan jättää siirtämättä esimerkiksi silloin, kun velkoja ei suostu muutoksessa yhteydessä tapahtuvaan velallisen vaihdokseen.
  • omistussuhteet säilyvät ennallaan. Identtisyyden vaatimus edellyttää myös sitä, ettei yrityksen omistuspiirissä saa muutoksen yhteydessä tapahtua merkittäviä muutoksia. Käytännössä tämä edellyttää sitä, että yksityisliikkeen omistaja merkitsee yksin kaikki perustettavan yhtiön osakkeet.

Toimintamuodon muutoksen yhteydessä on lisäksi huomioitava mm. verovuoden katkeamiseen  siirtyvän yritystoiminnan verotukseen,  varausten käsittelyyn ja  tappioiden siirtymiseen liittyviä kysymyksiä.

Siihen, milloin siirtyminen harjoittamaan toimintaa osakeyhtiömuotoisena on verotuksellisesti kannattavaa edellyttää usein tapauskohtaista harkintaa ja laskelmia, eikä asiaan näin ollen voida antaa  yleisluonteista vastausta.

https://www.vero.fi/syventavat-vero-ohjeet/ohje-hakusivu/48395/toimintamuodon_muutos_osakeyhtioks2/

 

Kirjoittaja Petri Anttila on WinLaw:n asianajaja, joka on aikaisemmin työskennellyt useiden vuosien ajan liikejuridiikan parissa, muun muassa asianajotoiminnassa, verohallinnossa ja Patentti- ja rekisterihallituksessa. Anttilan erikoistumisalueita ovat yhtiöoikeus ja veroasiat. 

Jäikö kysyttävää?

Ota tarvittaessa yhteyttä asiantuntijaan;

petri.anttila@winlaw.fi

+358 (0)400 169 753

Virtuaalivaluuttojen verotuksesta

Virtuaalivaluutat ovat viime vuosina saavuttaneet myös suuren kansanosan tietoisuuden.  Tunnetuin näistä valuutoista on bitcoin. Määritelmällisesti puhutaan kryptografiaan perustuvasta digitaalisesta virtuaalivaluutasta.  Yleisin virtuaalivaluuttojen hankintatapa on ns. louhimalla, jolloin tietokoneen laskentatehoa käytetään valuuttasiirtojen käsittelyyn ja verkon toiminnan turvaamiseen.   Toiminnan alkuvaiheessa virtuaalirahan louhinta tapahtui tavallisilla pöytäkoneilla, mutta sittemmin on kehitetty myös erikoistuneita louhintalaitteita.

Virtuaalivaluuttojen laillinen ja verotuksellinen asema on ollut pitkään epäselvä. Verohallinto on antanut 29.5.2018 uuden täydentävän virtuaalivaluuttojen verotusta koskevan ohjeistuksen.

Verohallinnon kannanoton mukaan virtuaalivaluutta ei  nimestään huolimatta ole ns. oikea ja virallinen valuutta. Virtuaalivaluuttaa ei näin ollen rinnasteta verotuksessa virallisiin valuuttoihin tai arvopapereihin. Verohallinto katsoo, että tuloverotuksessa virtuaalivaluuttaa pidetään sen ominaispiirteiden vuoksi käyttäjien välisenä sopimuksena.  Verottajan omaksumasta tulkintakäytännöstä johtuen esimerkiksi kaupoista johtuvien tappioiden vähentäminen on rajattua, eikä hankintameno-olettama voida käyttää. Virtuaalivaluuttojen verotuksellisessa asemassa on myös eroavaisuuksia Tuloverolain (TVL) ja Elinkeinoverolain (EVL) puolella.

Verohallinnon mukaan virtuaalivaluutan käyttö missä tahansa tilanteissa realisoi sen arvonnousun verotuksen. Verohallinnon mukaan näitä tapahtuu esimerkiksi seuraavissa tilanteissa:

  1. a) virtuaalivaluutta vaihdetaan mihin tahansa viralliseen valuuttaan. Merkitystä ei ole sillä, jätetäänkö varat esimerkiksi välittäjän hallinnoimalle tilille vai siirretäänkö ne verovelvollisen tilille.
  2. b) virtuaalivaluutasta luovutaan siirtämällä se toiselle osapuolelle hankkimalla joitakin hyödykkeitä tai palveluita.
  3. c) virtuaalivaluutta vaihdetaan toiseen virtuaalivaluuttaan.

Tuloverotuksessa virtuaalivaluuttojen realisoitunutta arvonnousua verotetaan TVL 32 §:n mukaisena pääomatulona. Tuloverolain 110 §:n mukaan tulo katsotaan sen verovuoden tuloksi, jona se on nostettu, merkitty verovelvollisen tilille tai muutoin saatu vallintaan.

Myös yritysverotuksen puolella realisoitunut arvonnousu on yritykselle veronalaista tuloa. Samoin yhtiön maksamat tulon hankkimisesta ja säilyttämisestä johtuneet menot ovat lähtökohtaisesti vähennyskelpoisia. Virtuaalivaluutan arvonlaskujen ja menetysten vähennyskelpoisuutta arvioidaan samoin kuin saamisten arvonalenemisia. Näin ollen elinkeinoverolain 7 §:n mukaisesti vähennyskelpoisia ovat elinkeinotoiminnassa tulon hankkimisesta tai säilyttämisestä johtuneet menot ja menetykset.  Jos yritys harjoittaa virtuaalivaluutan louhintaa, on louhinnasta vastineeksi saatu virtuaalivaluutta elinkeinoverolain 19 §:n mukaisesti sen tilikauden tuloa, jonka aikana se on saatu rahana, saamisena tai muuna rahanarvoisena etuna. Jotta yhtiö voi käsitellä virtuaalivaluuttaan kirjanpidossaan on, valuutan hankintameno määritettävä verotusta varten euromääräiseen arvoonsa. Kirjanpitolautakunnan lausunnon (numero 1895) mukaan vertaisvaluuttaa vastaanotettaessa näiden välineiden arvo muunnetaan Suomen rahaksi maksupäivän kurssiin niiden kirjanpitoon merkitsemistä varten, jos se on saatavilla; muussa tapauksessa osapuolten sopimaan arvoon.

Kun tulo realisoituu verotettavaksi, on henkilön itse ilmoitettava saamansa tulo verohallinnolle.

Virtuaalivaluuttojen verotuskäytännön selkeyttäminen vaatii lähivuosina ylempien oikeusasteiden kannanottoja.

Helsingin hallinto-oikeus katsoi 6.7.2018 antamassaan ratkaisussa 18/0426/3 Verohallinnon kannanotosta poiketen, että vastikkeellisesti hankittua virtuaalivaluuttaa toisen virtuaalivaluutan hankkimiseen, käytetyn virtuaalivaluutan arvonnousu on pääomatuloa, johon sovelletaan luovutusvoiton laskemista koskevia säännöksiä. Edelleen hallinto-oikeus katsoi, että vaikka virtuaalivaluutalla ei ole lainsäädäntöön perustuvaa virallista asemaa, on sitä kuitenkin pidettävä omaisuutena, jolla on erilaisten aineettomien oikeuksien tavoin lähtökohtaisesti varallisuusarvoa ja jonka omistusoikeus on mahdollista luovuttaa.

Jotta näitä kannanottoja saataisiin, kannattaa harkita oikaisuvaatimusta, joka voidaan tarvittaessa tehdä myös menneiltä verovuosilta.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Kryptovaluutta

https://www.vero.fi/syventavat-vero-ohjeet/ohje-hakusivu/48411/virtuaalivaluuttojen-verotus/

Helsingin HAO 6.7.2018 18/0426/3

 

Aiheesta on tulossa WinLaw- koulutus syksymmällä, pysythän kuulolla!

 

Kirjoittaja Petri Anttila on WinLaw:n asianajaja, joka on aikaisemmin työskennellyt useiden vuosien ajan liikejuridiikan parissa, muun muassa asianajotoiminnassa, verohallinnossa ja Patentti- ja rekisterihallituksessa. Anttilan erikoistumisalueita ovat yhtiöoikeus ja veroasiat. 

Jäikö kysyttävää?

Ota tarvittaessa yhteyttä asiantuntijaan;

petri.anttila@winlaw.fi

+358 (0)400 169 753

Yhtiön omien osakkeiden hankkiminen

Osakeyhtiölain 13 luvun 1 §:n mukaan yhtiön varoja voidaan jakaa seuraavilla tavoilla: 1) voitonjakona ja varojen jakamisena vapaan oman pääoman rahastosta 2) osakepääoman alentamisena 3) omien osakkeiden hankkimisena ja lunastamisena 4) yhtiön purkamisena ja rekisteristä poistamisena.

Hankinnalla tarkoitetaan tilannetta, jossa yhtiö vapaaehtoisuuteen perustuen hankkii osakkeenomistajansa osakkeita. Yleensä hankinnan taustalla on osakkeenomistajan aloite.  Päätös asiasta on kuitenkin yhtiöllä.

Sääntelypohjan omien osakkeiden hankinnalle muodostaa osakeyhtiölain 15-luku.  Samassa luvussa säädetään myös osakkeiden lunastamisesta, jolloin osakkeenomistajan velvollisuutena on luovuttaa omistuksessaan olevat osakkeet. Tämä kirjoitelma käsittelee kuitenkin vain osakkeiden vapaaehtoista hankintaa.

Osakkeiden hankinta voi ajankohtaistua esimerkiksi sukupolvenvaihdosta suunniteltaessa. Se tarjoaa mahdollisuuden sukupolvenvaihdoksen toteuttamiseen niin, ettei hankintaan ole tarpeen käyttää yritystoiminnan jatkajan varallisuutta, vaan hankinta voidaan toteuttaa yhtiön omalla vapaalla pääomalla. Osakkeiden hankinta ei kuitenkaan saa aiheuttaa yhtiön maksukyvyttömyyttä.

Päätös osakkeiden hankinnasta tehdään yhtiökokouksessa. Jos osakkeita hankintaan vaan tietyiltä osakkailta, kyseessä on ns. suunnattu hankinta, johon tarvitaan määräenemmistö, eli 2/ 3 annetuista äänistä ja yhtiökokouksessa edustetuista osakkeista. Lisäksi hankinnalle on oltava yhtiön kannalta painava taloudellinen syy. Tämä siksi, että suunnattu hankinta aiheuttaa epäsuhtaisuutta osakkeenomistajien kesken.  Jos päätös hankinnasta tehdään kaikkien osakkeenomistajien yksimielisellä päätöksellä,  ei suunnatulta hankinnalta edellytetä painavaa taloudellista syytä.

Veroriskien ja veroseuraamusten minimoiseksi hankinnassa olisi hyvä käyttää ns. käypää hintaa. Alihinta saattaa johtaa lahjaverotukseen.  Jos yhtiö maksaa osakkeista käypää arvoa korkeamman hinnan, on riskinä että käyvän arvon ylittävä määrä verotetaan ns. peiteltynä osingonjakona. Tämä johtuu sitä, että osakkeiden hankkiminen on tapa jakaa yhtiön varoja, jolloin sovellettavaksi voivat tulla myös peiteltyä osinkoa koskevat säännökset. Osakkeista maksetusta määrästä riippumatta yhtiön varojen jakaminen osakkaille osakkeita lunastamalla tai hankkimalla voidaan katsoa kokonaan peitellyksi osingoksi VML 29 §:n 2 momentin nojalla, jos on ilmeistä, että varojen jakaminen on tapahtunut osingosta menevän veron välttämiseksi. Yleinen tulkintalinja on kuitenkin ollut se, että osakkeiden hankinnan tapahtuessa sukupolvenvaihdoksen toteuttamiseksi, ei peiteltyä osinkoa yleensä katsota syntyvän.  Asia on kuitenkin hyvä tiedostaa, sekä tarvittaessa varmistaa asia verohallinnolta saatavalla sitovalla ennakkoratkaisulla.

Omien osakkeiden hankinta on verotuksellisesti normaalin luovutusvoittoverotuksen piirissä. Näin ollen osakkeiden hankintahinnasta voidaan vähentää todellinen hankintameno tai vaihtoehtoisesti voidaan käyttää ns. hankintameno-olettamaa. Koska luovutuksensaajana on osakeyhtiö, ei luovutukseen  voida soveltaa TVL 48 §:n 1 momentin 3 kohdassa määriteltyä luovutusvoittoverohuojennusta.  Hankinnasta suoritetaan myös varainsiirtoveroa, mutta verovelvollinen on yhtiö.

Yhtiön voi säilyttää hankkimansa osakkeet, luovuttaa ne tai tehdä päätöksen hankittujen osakkeiden mitätöinnistä. Yhtiön halussa olevat omat osakkeet eivät tuota normaaleja osakeoikeuksia. Näille osakkeille ei jaeta osinkoa,  eikä niillä saa äänestää yhtiökokouksessa.

https://www.vero.fi/syventavat-vero-ohjeet/ohje-hakusivu/60519/osakeyhtion-sukupolvenvaihdos-verotuksessa/

Kirjoittaja Petri Anttila on WinLaw:n asianajaja, joka on aikaisemmin työskennellyt useiden vuosien ajan liikejuridiikan parissa, muun muassa asianajotoiminnassa, verohallinnossa ja Patentti- ja rekisterihallituksessa. Anttilan erikoistumisalueita ovat yhtiöoikeus ja veroasiat. 

Jäikö kysyttävää?

Ota tarvittaessa yhteyttä asiantuntijaan;

petri.anttila@winlaw.fi

+358 (0)400 169 753

Yritystoiminnan sukupolvenvaihdos on tullut ajankohtaisemmaksi yhä useammassa pk-yrityksessä

Ennakointi auttaa

Oletko miettinyt, kuka tai ketkä yritystoimintaasi jatkavat poismenosi jälkeen?

Sukupolvenvaihdoksella tarkoitetaan perheyrityksen omistuksen vaihtumista suoraan perhepiirissä tai lähisukulaisten kesken. Yhä useammin vaihtoehtona on kuitenkin myös yrityksen myynti ulkopuoliselle ostajalle. Kun sukupolvenvaihdosta lähdetään miettimään, on tärkeää tiedostaa, että verolainsäädäntö tarjoaa huojennussäännöksiä, joita sovelletaan luovutettaessa yritys tai sen osa yritystoimintaa jatkavalle henkilölle.

Yritystoiminnasta luopuvalle henkilölle vastuun siirtäminen on usein vaikeaa, eikä ehkä koskaan tunnu ajankohtaiselta, sillä onhan kyseessä omasta elämäntyöstä luopuminen. On kuitenkin hyvä muistaa, että mitä aikaisemmassa vaiheessa suunnitelmat lyödään lukkoon, on harkittavissa sitä useampia erilaisia verotuksellisia mahdollisuuksia sukupolvenvaihdoksen toteuttamiseen.  Jos suunnittelu aloitetaan vasta kuolinvuoteella, ovat vaihtoehdot tällöin rajattuja, joten on järkevää olla liikkeellä hyvissä ajoin.  Paras aloitushetki on usein silloin, kun yritystoiminnasta luopuja on vielä aktiivisesti mukana yrityksen päivittäisessä toiminnassa.

Sukupolvenvaihdokseen liittyvien verotustekijöiden selvittäminen on luonnollisesti tärkeää, koska veroseuraamukset voivat kohdistua yrityksestä luopuvan ja luovutuksensaajan lisäksi myös luovutuksen kohteena olevaan yhtiöön. Toimintamallin valinta riippuu yritystoiminnasta luonteesta ja luopujan omista tavoitteista ja toivomuksista, mitkä on selvitettävä ennen käytännön toimenpiteisiin ryhtymistä. Usein on harkittava esimerkiksi se, kuinka luopujan elanto voidaan turvata.  Tärkeä sukupolvenvaihdoksen yhteydessä mietittävä asia on myös luovutettavan yhtiön arvonmääritys, joka on yksi keskeisimpiä asioita sukupolvenvaihdosta suunniteltaessa. Myös rahoitusjärjestelyiden suunnittelulle on usein varattava oma aikansa.

Näin ollen toteutukselle ei yhtä yleispätevää mallia, vaan kyseeseen tulee aina tapauskohtainen harkinta.

Monet toteutustavat

Käytännössä sukupolvenvaihdoksen toteuttamiseen on useita tapoja ja niiden yhdistelmiä, joiden kaikkien kohdalla on harkittava sekä yhtiöoikeudellisia että verotuksellisia näkökohtia. Seuraavat ovat yleisimpiä keinoja toteuttaa sukupolvenvaihdos:

  1. Osake- tai liiketoimintakauppa
  2. Lahja tai lahjanluonteinen kauppa
  3. Omien osakkeiden hankkiminen
  4. Liiketoimintojen eriyttäminen jakautumisella

Kun tavoitteet ovat selvillä ja siirrytään hyvin suunnitellun sukupolvenvaihdoksen toteutukseen, on tärkeää huomioida verolainsäädäntömme tarjoamat mahdollisuudet, joiden avulla haluttuun lopputulokseen on mahdollista päästä merkittävästi kevyemmällä verorasituksella, kun hyödynnetään perintö- ja lahjaverotuksen tarjoamia huojennusvaihtoehtoja. Huojennuksia hyödyntämällä voidaan merkittävästi pienentää sekä myyjän että jatkajan verorasitusta. Näitä huojennuskeinoja tarkasteltaessa on kuitenkin huomioitava se, että huojennukset vaativat niihin vetoavalta usein aktiivisia toimenpiteitä ja nimenomaista vetoamista siihen, että huojennusta halutaan sovellettavaksi käsillä olevaan tapaukseen. Tärkeää on havainnoida myös se, että useissa tapauksissa huojennusten saaminen edellyttää, että yritystoimintaa todellisuudessa myös jatketaan.

Monista toteutustavoista ja niiden yhdistelmistä voidaan valita juuri sinun yrityksellesi sopiva toimintavaihtoehto.  Vaiheittaisesti toteutetulla ja hyvin mietityllä sukupolvenvaihdoksella päästään parhaaseen lopputulokseen.

Prosessin läpivienti on usein raskas niin henkisesti kuin verotuksellisestikin. Asiantuntijan käyttäminen jo suunnittelun alkuvaiheessa mahdollista onnistuneen ja verotehokkaan sukupolvenvaihdoksen. Ota siis rohkeasti yhteyttä!

Tutustu sukupolvenvaihdos riskianalyysiimme materiaalipankissamme!

Kirjoittaja Petri Anttila on WinLaw:n asianajaja, joka on aikaisemmin työskennellyt useiden vuosien ajan liikejuridiikan parissa, muun muassa asianajotoiminnassa, verohallinnossa ja Patentti- ja rekisterihallituksessa. Anttilan erikoistumisalueita ovat yhtiöoikeus ja veroasiat. 

 

🔜 Aiheesta tulossa myös webinaari lähiaikoina, pysythän kuulolla!

Verosuunnittelua vai veronkiertoa?

KHO on ottanut kantaa kysymykseen ratkaisussaan 2018:40 koskien työpanososingon luontoisen tulon verotusta ja yhtiömuodon valintaa.

Korkein hallinto-oikeus katsoi tuoreessa ratkaisussaan 2018:40, että yhtiöjärjestelylle ei ollut olemassa riittävästi liiketaloudellisia perusteita. Näin ollen tapauksessa katsottiin voitavan soveltaa veromenettelylain veronkieropykälää.

Yhtiöjärjestelyille on toki oltava aidosti verotuksesta riippumattomat liiketaloudelliset perusteet, jotta kyseessä oleva järjestely olisi hyväksyttävissä. Verojen minimointi ei yksinään ole vero-oikeudellisessa tarkastelussa riittävä liiketaloudellinen peruste yhtiöjärjestelylle. Yrityksellä on siten oltava todellisia liiketaloudellisia perusteita yritysjärjestelylle, jotta toimintaa ei tulkittaisi veron kiertämiseksi.

Nyt annetun KHO:n ratkaisun myötä moni kysymys jäi vaille vastausta ja odottamaan KHO:n tulevia linjauksia, eli veron minimoinnin ja veronkierron välistä selkeämpää rajanvetoa.

Missä kulkee siis veronkiertosäännöksen soveltamisen raja? Johtaako verotuksellisesti edullisimman toimintamallin valitseminen jatkossa veronkiertosäännöksen soveltamiseen? Missä määrin ammatinharjoittajat voivat enää luottaa verolakien säännöksiin ja verojärjestelmän ennustettavuuteen, jos kerta verottaja voi puheena olevan ratkaisun valossa sivuuttaa pykälien sanamuodot? Onko riskit ja ennakoimattomat tilanteet vältettävissä tässä tilanteessa ainoastaan sitovan ennakkotiedon hakemisella?

Asiaa pyritään valottamaan tarkemmin alla olevassa oikeustapauskommentissani.

KHO 2018:40 oikeustapauskommentti

Korkeimman hallinto-oikeuden (KHO) 21.3.2018 antamassa ratkaisussa otettiin kantaa lääkäriyhtiön yritys- ja osingonjakojärjestelyihin liittyneisiin verotuksellisiin kysymyksiin: oliko kyseinen toiminta tulkittavissa veronkierroksi ja oliko kommandiittiyhtiönä toimineesta lääkäriyhtiöstä jaettu työpanososingon luontoinen tulo (voitto-osuus) siten verotettava ansiotulona.

Aikaisemmin ammatinharjoittajan työpanoksen mukaan jaettava osinko on tuloverolain mukaisesti tulkittu ammatinharjoittajan ansiotuloksi, kun osinkoa on nostettu nimenomaisesti osakeyhtiöstä. KHO:n ratkaisun (äänestys 3-2) Toisin kuin osakeyhtiö, kommandiittiyhtiöhän ei ole erillinen verovelvollinen, vaan sen tulos jakautuu verotettavaksi yhtiömiehille.

Tapauksessa lääkäri A oli ollut C Oy:n osakkeenomistaja, ja C Oy oli ollut B Ky:n vastuunalainen yhtiömies. C Oy:n ohella B Ky:ssä toimi muidenkin lääkäreiden omistamia osakeyhtiöitä vastuunalaisina yhtiömiehinä. Kullekin vastuunalaiselle yhtiömiehelle (osakeyhtiöille) oli perustettu B Ky:ssä oma tulosyksikkönsä, jonka liikevaihto muodostui kunkin lääkäriosakkaan, A mukaan lukien, suorittaman työn perusteella.

KHO_MALL

Lääkäri A teki siis töitä kommandiittiyhtiössä B, joka maksoi lääkäri A:n työstä A:n omistamalle osakeyhtiölle C Oy:lle. Ennen B Ky:n perustamista vastaavalla tavalla järjestettyä toimintaa oli ollut Y Oy:ssä, josta lääkäriosakkaat A mukaan lukien olivat pikkuhiljaa siirtyneet B Ky:n palvelukseen.

On ilmeistä, että toteutetuilla järjestelyillä pyrittiin hyödyntämään tuloverolain pykälässä ollutta aukkoa, jonka mukaan kommandiittiyhtiön työpanososingon luontoisena tulona jakamaa voitto-osuutta verotettaisiin pääomatulona. Lääkäri A:n tuloilla verotus olisi ollut tällöin kevyempää kuin osakeyhtiöstä jaettu työpanososinko, jota verotetaan kyseisen lainkohdan mukaisesti ansiotulona. B Ky:ssä toimitetun verotarkastuksen havaintojen perusteella Verohallinto kuitenkin lisäsi A:n ansiotuloihin työpanososingon luontoisena tulona sen tulo-osuuden, joka oli jaettu B Ky:stä vastuunalaiselle yhtiömiehelle C Oy:lle. Verotus toteutettiin siis siten kuin B Ky olisi ollut osakeyhtiö.

Tapauskohtainen arviointi

KHO totesi, että vaikka verovelvollisilla on sinänsä lähtökohtaisesti oikeus valita erilaisista toimintavaihtoehdoista (kuten yhtiömuodoista) verotuksellisesti edullisin menettely, verotuksessa on kuitenkin pyrittävä arvioimaan tehtyjä toimenpiteitä niiden tosiasiallisen taloudellisen luonteen mukaan. KHO katsoi, että kommandiittiyhtiön B käyttöön perustuva toimintamalli on ollut liiketaloudellisilta perusteiltaan suhteellisen ohut ja osin keinotekoinen, kun otetaan huomioon, että toimintamallilla saavutettava hyöty liittyy lähinnä lääkäri A:lle kertyvän voitonjaon verotukseen.

Koska toimintamalli ei siten kokonaisuutena vastannut asian varsinaista luonnetta ja tarkoitusta, on Verohallinto toiminut KHO:n mukaan oikein verottaessaan B Ky:n vastuunalaiselle yhtiömiehelle C Oy:lle kuuluneen osuuden B Ky:n voitosta ansiotuloksi katsottavana työpanososinkona. Kyseessä oli äänestysratkaisu 3-2, joten ratkaisu hyväksyttiin tiukimmalla mahdollisella . Vähemmistössä olleet oikeusneuvokset olisivat hyväksyneet lääkäri A:n valituksen sillä perusteella, että verovelvollisella on valinnanvapaus yhtiömuodon suhteen, eikä tietyn yhtiömuodon valinta sinänsä voi johtaa veronkiertämissäännöksen soveltamiseen.

 

Kirjoittaja Petri Anttila on WinLaw:n asianajaja, joka on aikaisemmin työskennellyt useiden vuosien ajan liikejuridiikan parissa, muun muassa asianajotoiminnassa, verohallinnossa ja Patentti- ja rekisterihallituksessa. Anttilan erikoistumisalueita ovat yhtiöoikeus ja veroasiat.