Blog

Kilpailukieltosopimus työntekijän kanssa

Työnantajan toimintaan tai työsuhteeseen liittyvästä erityisen painavasta syystä voidaan työsuhteen alkaessa tai sen aikana tehtävällä sopimuksella rajoittaa työntekijän oikeutta tehdä työsopimus työsuhteen päättymisen jälkeen alkavasta työstä sellaisen työnantajan kanssa, joka harjoittaa ensiksi mainitun työnantajan kanssa kilpailevaa toimintaa samoin kuin työntekijän oikeutta harjoittaa omaan lukuunsa tällaista toimintaa. Tällaista sopimusta kutsutaan kilpailukieltosopimukseksi.

Kilpailukieltosopimuksen perusteen erityistä painavuutta arvioitaessa on otettava muun ohella huomioon esimerkiksi työnantajan toiminnan laatu ja sellainen erityinen suojan tarve, joka johtuu liike- tai ammattisalaisuuden säilyttämisestä tai työnantajan työntekijälle järjestämästä erityiskoulutuksesta, samoin kuin työntekijän asema ja tehtävät.

Kilpailukieltosopimuksella saadaan työsopimuslain mukaan rajoittaa työntekijän oikeutta tehdä uusi työsopimus tai harjoittaa ammattia enintään kuuden kuukauden ajan. Jos työntekijän voidaan katsoa saavan kohtuullisen korvauksen hänelle kilpailukieltosopimuksesta aiheutuvasta sidonnaisuudesta, rajoitusaika voidaan tällöin sopia enintään vuoden pituiseksi. Kilpailukieltosopimukseen voidaan ottaa määräys vahingonkorvauksen sijasta tuomittavasta sopimussakosta, joka ei kuitenkaan suuruudeltaan saa koskaan olla enempää kuin työntekijän työsuhteen päättymistä edeltäneen kuuden kuukauden palkka.

Poikkeuksellisesti kilpailukieltosopimus ei allekirjoitettunakaan sido työntekijää silloin, jos työsuhde on päättynyt työnantajasta johtuvasta syystä.

Edellä todettu kilpailukieltosopimuksen keston rajoittamisesta ja sopimussakon enimmäismäärästä ei koske työntekijää, joka tehtäviensä ja asemansa perusteella katsotaan tekevän yrityksen, yhteisön tai säätiön tai sen itsenäisen osan johtamistyötä tai olevan tällaiseen johtamistehtävään välittömästi rinnastettavassa itsenäisessä asemassa.

Huomattakoon myös, että kilpailukieltosopimus on mitätön siltä osin kuin se on tehty vastoin työsopimuslaissa säädettyä.

-WinLaw-

REKRYTOIMME: Lakimies & Legal Trainee

Haemme tiimiimme vakinaista lakimiestä sekä legal traineeta. Katso ilmoitukset Paragraaffin sivuilta!
Lakimies: https://paragraaffi.fi/job/juristiporssi-winlaw/
Legal trainee: https://paragraaffi.fi/job/oikkariporssi-winlaw/

Tervetuloa kehittämään toimintaamme ja kehittymään itse kanssamme kasvavassa liiketoiminnassa. Tarjoamme dynaamisen työyhteisön ja mahdollisuuden tehdä vaikuttavaa työtä, kehittää itseäsi, sekä asiakkaitamme.

Jos koet olevasi hakemamme henkilö, laita hakemuksesi sähköpostitse osoitteeseen toimisto@winlaw.fi 31.8.2019 mennessä!

Join our team!

-WinLaw-

Liikehuoneiston vuokrasopimuksen purkaminen vuokranantajan toimesta

Vuokranantajalla on liikehuoneiston vuokrauksesta annetun lain mukaan oikeus purkaa vuokrasopimus:

  • jos vuokralainen laiminlyö vuokran suorittamisen säädetyssä tai sovitussa ajassa;
  • jos vuokraoikeus siirretään taikka huoneisto tai sen osa muutoin luovutetaan toisen käytettäväksi vastoin tämän lain säännöksiä;
  • jos huoneistoa käytetään muuhun tarkoitukseen tai muulla tavalla kuin vuokrasopimusta tehtäessä on edellytetty;
  • jos vuokralainen viettää tai sallii vietettävän huoneistossa häiritsevää elämää:
  • jos vuokralainen hoitaa huoneistoa huonosti;
  • jos vuokralainen huoneistossa rikkoo, mitä terveyden tai järjestyksen säilyttämiseksi on säädetty tai määrätty; tai
  • jos vuokralainen olennaisella tavalla muutoin rikkoo sitä, mitä huoneiston osalta on sovittu.

Huoneiston käyttöön liittyvä vuokrasopimuksen purkamisperuste koskee soveltuvin osin myös vuokrasuhteen johdosta vuokralaisen käytössä olevia kiinteistön tai rakennuksen yhteisiä tiloja ja laitteita, esimerkiksi rappukäytäviä.

Jos purkamisperusteen aiheuttaneella menettelyllä on kuitenkin vain vähäinen merkitys, ei oikeutta vuokrasopimuksen purkamiseen ole.

Vuokranantajan on myös vedottava vuokrasopimuksen purkamisperusteeseen kohtuullisessa ajassa siitä, kun se on tullut vuokranantajan tietoon. Vuokranantaja ei kuitenkaan menetä purkamisoikeuttaan niin kauan kuin edellä todetun listan kohdissa 4–7 tarkoitettu menettely jatkuu.

Vuokranantaja ei myöskään pääsääntöisesti saa purkaa vuokrasopimusta edellä todetun listan kohdissa 3–7 mainituilla perusteilla, ellei vuokranantaja ole tätä ennen antanut vuokralaiselle kirjallista varoitusta. Varoitus on annettava tiedoksi samoin kuin irtisanomisilmoitus.

Jos vuokralainen varoituksen johdosta viivytyksettä täyttää velvollisuutensa tai oikaisu muutoin tapahtuu, ei vuokranantajalla ole oikeutta vuokrasopimuksen purkamiseen.

Varoitusta ei poikkeuksellisesti kuitenkaan tarvita, jos purkamisperusteen aiheuttanut vuokralaisen menettely on toistunut ja vuokralaiselle jo aikaisemmin menettelyn johdosta on annettu varoitus taikka jos vuokralainen edellä esitetyn listan kohdassa 4, 6 tai 7 tarkoitetussa tapauksessa menetellyt erittäin moitittavalla tavalla.

Vuokranantajalla on oikeus saada vuokralaiselta korvaus vahingosta, joka vuokranantajalle aiheutuu vuokrasopimuksen purkamisesta.

-WinLaw-

Työntekijä kopioi luvatta yrityssalaisuuksia – yritysvakoilua vaiko yrityssalaisuuden rikkomista?

Työnantajille yrityssalaisuuksien suoja on aina ajankohtainen asia ja monille suoranainen elinehto. Yrityssalaisuuksien suojaa korostaa työntekijän rikosoikeudellinen vastuu, joka näyttäytyy usein syyllistymisenä yritysvakoiluun tai yrityssalaisuuden rikkomiseen. On kuitenkin havaittavissa, että monelle on epäselvää, kuinka nämä kaksi eroavat toisistaan rikosoikeudellisesti.
Mikä tieto katsotaan yrityssalaisuudeksi?

Jotta työntekijä syyllistyisi rikokseen kopioidessaan työnantajan tietoja, tulee tiedon olla luonteeltaan yrityssalaisuus. Käsite yrityssalaisuus tarkoittaa samaa kuin liikesalaisuus. Yrityksen hallussa oleva tieto on liikesalaisuus, jos se täyttää seuraavat kolme edellytystä:

Liikesalaisuuden on ensinnäkin oltava salaista tietoa, joka ei ole tällaisia tietoja tavanomaisesti käsitteleville henkilöille yleisesti tunnettua tai helposti selville saatavissa. Tieto on siis oltava vain yrityksen henkilöstölle tunnettu, jotta se voisi olla liikesalaisuus.

Liikesalaisuudella on toiseksi oltava myös todellista tai mahdollista taloudellista arvoa yritykselle. Tämä ilmenee yleensä siten, että tiedon ilmaiseminen olisi omiaan aiheuttamaan taloudellista vahinkoa työnantajalle.
Kolmantena edellytyksenä on se, että työnantaja on ryhtynyt kohtuullisiin toimenpiteisiin tiedon salassa pitämiseksi.
Mitä eroa on yritysvakoilulla ja yrityssalaisuuden rikkomisella?
Yritysvakoilussa on kysymys yrityssalaisuuden oikeudettomasta hankkimisesta tarkoituksin oikeudettomasti ilmaista tällainen salaisuus tai oikeudettomasti käyttää sitä. Yrityssalaisuuden rikkomisessa on taasen kysymys työntekijän tekemästä ja aseman vuoksi saamansa yrityssalaisuuden oikeudettomasta ilmaisemisesta tai käyttämisestä. Olennainen ero näiden kahden välillä liittyy juurikin tiedon hankkimisvaiheeseen ja siihen, onko työntekijällä vapaa pääsyy liikesalaisuutta sisältävään tietoon.
Mikäli työnantaja säilyttää yrityssalaisuutta paikassa (esimerkiksi lukittu huone tai suojattu tietoasema), jonne työntekijällä ei ole pääsyä, ja työntekijä murtaa kyseisen suojauksen hankkien itselleen yrityssalaisuuden, on yritysvakoilun tunnusmerkistön täyttyminen lähellä.
Jos työntekijällä sinänsä on vapaa pääsy yrityssalaisuuteen (hänellä on avain huoneeseen tai pääsy tietoasemaan), ja hän kopioi tietoja itselleen, ei hän tällöin syyllisty yritysvakoiluun. Kyseeseen voi kuitenkin tulla yrityssalaisuuden rikkominen tai sen yritys, mikäli kopioinnista aiheutuu konkreettinen vaara siitä, että työntekijä pyrkii hyötymis- tai vahingoittamistarkoituksessa ilmaisemaan tai käyttämään yrityssalaisuuksia.
Kuinka varautua sopimusteitse yrityssalaisuusloukkauksiin?
Vaikka työsopimuslaki ja liikesalaisuuslaki sinänsä velvoittavat työntekijää korvaamaan yrityssalaisuuden loukkauksesta aiheutuvat vahingot työnantajalle, on aiheutuneiden vahinkojen määrän toteennäyttäminen varsin haastavaa.
Tämän vuoksi suoraviivaisin tapa varautua taloudellisiin menetyksiin on laatia työntekijän työsopimukseen salassapitolauseke tai erillinen salassapitosopimus, jossa on sopimussakkoehto yrityssalaisuuksien loukkausten varalta. Näin vältytään mahdollisesti haastavilta näyttöongelmilta, sillä työnantaja voi vaatia suoraan sopimussakkoehdon mukaista vähimmäismäärää työntekijältä, jos tämä rikkoo salassapitoehtoja.

Kirjoittaja Sampsa Luttinen on WinLaw’n lakimies joka toimii erityisesti asiakkaiden riidanratkaisu- sekä maksukykyasioiden parissa.

Jäikö kysyttävää?

Ota tarvittaessa yhteyttä asiantuntijaan;

sampsa.luttinen@winlaw.fi

+358 (0)400 168 417

Työsopimuksen purkamisen edellytykset

Työnantaja saa työsopimuslain mukaan purkaa työsopimuksen noudatettavasta irtisanomisajasta tai työsopimuksen kestosta riippumatta päättyväksi heti vain erittäin painavasta syystä. Tällaisena syynä voidaan pitää työntekijän työsopimuksesta tai laista johtuvien, työsuhteeseen olennaisesti vaikuttavien velvoitteiden niin vakavaa rikkomista tai laiminlyöntiä, että työnantajalta ei voida kohtuudella edellyttää sopimussuhteen jatkamista edes irtisanomisajan pituista aikaa. Kohtuusarviointi tehdään tapauskohtaisesti.

Työntekijä saa vastaavasti purkaa työsopimuksen päättyväksi heti, jos työnantaja rikkoo tai laiminlyö työsopimuksesta tai laista johtuvia, työsuhteessa olennaisesti vaikuttavia velvoitteitaan niin vakavasti, että työntekijältä ei voida kohtuudella edellyttää sopimussuhteen jatkamista edes irtisanomisajan pituista aikaa. Kohtuusarviointi tehdään myös tältä osin tapauskohtaisesti.

Purkamisoikeus kuitenkin raukeaa, jos työsopimusta ei ole purettu 14 päivän kuluessa siitä, kun sopijapuoli sai tiedon purkamisperusteen täyttymisestä. Jos taas purkaminen estyy pätevän syyn vuoksi, sen saa silloin toimittaa 14 päivän kuluessa esteen lakkaamisesta.

Tietyissä tilanteissa työnantajalla on myös oikeus pitää työsopimusta purkautuneena. Jos työntekijä on ollut poissa työstä vähintään seitsemän päivää ilmoittamatta sinä aikana työnantajalle pätevää syytä poissaololleen, saa työnantaja käsitellä työsopimusta purkautuneena poissaolon alkamisesta lukien.

Sama vaatimus koskee kääntäen myös työnantajaa: jos työnantaja on poissa työpaikalta vähintään seitsemän päivää ilmoittamatta sinä aikana työntekijälle pätevää syytä poissaololleen, saa työntekijä katsoa työsopimuksen purkautuneen.

On kuitenkin huomioitava, että jos poissaolosta ei ole voitu ilmoittaa toiselle sopijapuolelle hyväksyttävän esteen vuoksi, työsopimuksen purkautuminen peruuntuu.

-WinLaw-

Työntekijän irtisanominen

Työnantaja voi irtisanoa työntekijän joko taloudellisilla ja tuotannollisilla irtisanomisperusteilla, tai työntekijän henkilöön liittyvillä irtisanomisperusteilla.

Työnantaja saa työsopimuslain mukaan irtisanoa työsopimuksen ensinnäkin silloin, kun tarjolla oleva työ on taloudellisista, tuotannollisista tai työnantajan toiminnan uudelleenjärjestelyistä johtuvista syistä vähentynyt olennaisesti ja pysyvästi. Työnantaja ei kuitenkaan saa irtisanoa työsopimusta, jos työntekijä on sijoitettavissa tai koulutettavissa toisiin tehtäviin työsopimuslain edellyttämällä tavalla.

Työsopimuslain mukaan perustetta irtisanomiseen ei ole ainakaan silloin, kun

  • työnantaja on joko ennen irtisanomista tai sen jälkeen ottanut uuden työntekijän samankaltaisiin tehtäviin, vaikka hänen toimintaedellytyksensä eivät ole vastaavana aikana muuttuneet; tai
  • töiden uudelleenjärjestelystä ei ole aiheutunut työn tosiasiallista vähentymistä.

Toiseksi työnantaja saa irtisanoa työsuhteen työntekijän henkilöön liittyvillä irtisanomisperusteilla. Työntekijästä johtuvana tai hänen henkilöönsä liittyvänä asiallisena ja painavana irtisanomisperusteena voidaan työsopimuslain mukaisesti pitää työsopimuksesta tai laista johtuvien, työsuhteeseen olennaisesti vaikuttavien velvoitteiden vakavaa rikkomista tai laiminlyöntiä sekä sellaisten työntekijän henkilöön liittyvien työntekoedellytysten olennaista muuttumista, joiden vuoksi työntekijä ei enää kykene selviytymään työtehtävistään. Syyn asiallisuutta ja painavuutta arvioitaessa on otettava huomioon työnantajan ja työntekijän olosuhteet kokonaisuudessaan.

Asiallisena ja painavana irtisanomisperusteena ei voida pitää ainakaan:

  • työntekijän sairautta, vammaa tai tapaturmaa, ellei hänen työkykynsä ole näiden vuoksi vähentynyt olennaisesti ja niin pitkäaikaisesti, että työnantajalta ei voida kohtuudella edellyttää sopimussuhteen jatkamista;
  • työntekijän osallistumista työehtosopimuslain mukaiseen tai työntekijäyhdistyksen toimeenpanemaan työtaistelutoimenpiteeseen;
  • työntekijän poliittisia, uskonnollisia tai muita mielipiteitä tai hänen osallistumistaan yhteiskunnalliseen tai yhdistystoimintaan; eikä
  • turvautumista työntekijän käytettävissä oleviin oikeusturvakeinoihin.

Työntekijää, joka on laiminlyönyt työsuhteesta johtuvien velvollisuuksiensa täyttämisen tai rikkonut niitä, ei kuitenkaan saa pääsääntöisesti irtisanoa ennen kuin hänelle on varoituksella annettu mahdollisuus korjata menettelynsä.

Työnantajan on ennen irtisanomista kuultava työntekijää ja selvitettävä, olisiko irtisanominen vältettävissä sijoittamalla työntekijä muuhun työhön.

-WinLaw-

Miten välttää riidat ja ratkaista konfliktit kustannustehokkaasti?

Erimielisyydet ja riidat aiheuttavat aina taloudellista vahinkoa ja haittaa, minkä vuoksi on tärkeää panostaa riitojen ennaltaehkäisyyn, ei jälkihoitoon. Paras tapa yrityksen sopimusriitojen välttämiseen on huolellinen sopimuspolitiikka. Vakiintuneet, yrityksen sisällä sovitut menettelytavat sopimusprosessiin ja sen eri vaiheisiin liittyen helpottavat avainhenkilöiden ja koko henkilöstön käytännön asioiden hoitoa, jolloin säästetään sekä aikaa että rahaa, mutta myös hermoja.

Toimintatavat ja sopimusehdot kannattaa vakiinnuttaa yrityksen sisällä

Yrityksellä tulisi olla selkeä sisäistetty ja vakiintunut toimintatapa, jonka mukaisesti toimittaessa yritys pystyy parhaalla mahdollisella tavalla ehkäisemään erimielisyyksien muodostumista riidaksi. Tätä edistävät yhdenmukaiset toimintatavat sopimusneuvotteluihin, sopimusehtoihin, sopimusten täyttämiseen, sopimuksen määräaikoihin ja suoritushäiriöihin reagointiin liittyen.

Mikäli mahdollista, yrityksen on hyvä vakiinnuttaa omaan liiketoimintaansa soveltuvat ja sitä palvelevat sopimusehdot. Toimialalle vakiintuneet sopimusehdot voivat muilta osin täydentää yrityksen omia sopimusehtoja. Tavanomaisesti usein toistuvia sopimustilanteita on näin helpompi hallita, koska ehdot eivät ainakaan huomattavassa määrin vaihtele ja poikkea toinen toisistaan joka kerta tai henkilökohtaisista mieltymyksistä tai tavoista riippuen. Näin yrityksen sisälle ei pääse syntymään erilaisia sopimuskäytäntöjä ja -kulttuureja sen mukaan, milloin kukin avainhenkilö on sopimuksia neuvottelemassa.

Vakiintuneet sopimuskäytännöt eivät vain pienennä yrityksen riskejä vaan myös helpottavat avainhenkilöiden päivittäistä asioiden hoitoa. Harvemmin tulee tällöin tarvetta penkoa eläkkeelle jääneen toimitusjohtajan pöytälaatikosta joskus vuosikymmen sitten käytettyä sopimuspohjaa.

Tulevaisuuden ennakointia riskiarvion avulla

Aina sopimusehtoihin ei voi vaikuttaa, jos mielii tehdä kauppaa tai harjoittaa yhteistyötä vaikkapa suuren kansainvälisen konserniyhtiön kanssa. Omien sopimusten riskikohdat ja erityisesti omat sopimusvelvoitteet on kuitenkin hyvä tuntea ja tunnistaa. Joskus optimismi ja positiivinen tulevaisuudenusko merkittävien yhteistyöhankkeiden ja sopimusten tavoitteiden toteutumiseen voi kuitenkin hämärtää näitä realiteetteja, jolloin riskiarvioita vieroksutaan.

Tiedostettu riski on kuitenkin hallittu riski, koska riskiarvion pohjalta on mahdollista varautua tulevaan. Tiedostamaton, ennalta-arvaamaton sopimusriski voi sitä vastoin toteutuessaan asettaa jopa koko yrityksen liiketoiminnan vaakalaudalle.

Ennakollinen sopimusehtojen sisällön ja tarkoituksen selvittäminen oman liiketoiminnan kannalta on siis selkeästi parempi vaihtoehto kuin jälkikäteinen oivallus siitä, mihin on tullut sitoutuneeksi.

Riitakysymykset selvitettävä saman tien

Aina riidan välttäminen ei ole toki mahdollista. On siis tärkeää, että yrityksellä on selkeä sisäistetty toimintamalli myös sen tilanteen varalle, että ongelmia ei pystytä ratkaisemaan neuvotteluteitse. Riidan uhatessa riitakysymykset ja ongelmat tulisikin selvittää jo alkuvaiheessa huolellisesti ja täsmällisesti sekä kerätä asiaa koskeva aineisto. Mahdolliset reklamaatiot tulee hoitaa oikeudenmenetysten välttämiseksi. Esimerkiksi useissa vakioehdoissa reklamaatioaika on vain kahdeksan päivää.

Asiantuntija-arvio tapauksen oikeudelliseksi arvioimiseksi on syytä hankkia varhaisessa vaiheessa, jolloin ongelmatilanne on mahdollista kartoittaa realistisesti ja objektiivisesti jo alkuvaiheessa, ennen suurempia kuluja tai taloudellista vahinkoa. Näin on mahdollista välttää virheelliset ennakkokäsitykset asian oikeudellisesta arvioinnista ja siten välttää ns. ”väärän asian” ajaminen ennen kuin on liian myöhäistä perääntyä. Jos taas tilanne on toinen, asiantuntija pystyy jo varhaisessa vaiheessa ohjeistamaan yritystä muun muassa tarpeellisen aineiston keräämisessä ja jatkotoimissa oikeudenmenetysten välttämiseksi.

Mahdollisuus sovintoon neuvotellen

Ennen asian riitautumista on syytä selvittää, onko asiassa mahdollista päästä sovintoon. Tilannearvion pohjalta on mahdollista arvioida realistiset ja rationaaliset neuvottelutavoitteet, joihin pyritään. Sopimusriitatilanteessa tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, halutaanko vaikkapa sopimusta jatkaa vai päättää irtisanomiseen tai purkuun. Tilannearvion pohjalta on tavanomaista määritellä myös neuvotteluteitse tavoiteltava vahingonkorvaustaso tai muut vaihtoehtoiset kompensaatiot.

Neuvotteluvaiheessa tilanne vastaa kaupankäyntiä, jossa neuvotellaan siitä, millä hinnalla riita on ratkaistavissa. Huomioon ottaen asian taloudellinen intressi ja oikeudenkäyntikulut arvioidaan myös se, missä määrin neuvottelutavoitteista on mahdollista tinkiä.

Riidanratkaisu, välimiesmenettely vai sovittelu?

Keskeisimpiin sopimusehtoihin kuuluu riidanratkaisulauseke. Yrityksen liiketoiminnan kannalta merkittävimpien sopimusten, samoin kuin erityisosaamista vaativien sopimusten osalta välityslausekkeen käyttäminen on suositeltavaa. Välimiesmenettelyä puoltaa yleiseen oikeusistuimeen verrattuna se, että oikeudenkäynti ei ole julkinen, jolloin osapuolten luottamuksellisuutta, mainetta ja liike- sekä ammattisalaisuuksia on mahdollista suojata.

Lisäksi riidanratkaisijoiden asiantuntemus ja erikoistuminen otetaan huomioon välimiestä nimettäessä, jolloin asiantuntemus riidan kohteeseen liittyen on hyvä. Lisäksi välimiesmenettely on yleistä tuomioistuinprosessia nopeampi ja joustavammin järjestettävissä, ja kansainväliseen kauppaan liittyen välimiestuomioilla on vahva täytäntöönpanokelpoisuus.

Keskuskauppakamarin välimieslautakunta (FAI) tarjoaa sekä välimiesmenettelyyn että sovitteluun liittyviä palveluja. Välimiesmenettely on luottamuksellinen vaihtoehto tuomioistuinmenettelylle, ja sitä käytetään vakiintuneesti liike-elämässä syntyvien riitojen ratkaisemiseksi. Sopimuksen tekoa helpottavat mallivälityslausekkeet.

Sovittelu on puolestaan vapaaehtoinen ja luottamuksellinen menettely, jossa puolueeton kolmas osapuoli (sovittelija) avustaa asianosaisia (kahta tai useampaa) heidän riitansa sovinnollisessa ratkaisussa ja/tai riitojen välttämisessä. Sovittelijan tehtävänä on avustaa asianosaisia löytämään asiassa sovinnollinen ratkaisu edistämällä keskustelua, tiedonvaihtoa ja neuvotteluja asianosaisten välillä. Sovittelussa sovittelija ei tee riidan kohteena olevaa asiaa koskevia päätöksiä tai ratkaisuja.

 

Lisätietoja välimiesmenettelystä ja sovittelusta.

Artikkeli julkaistu myös kauppakamarin blogissa.

Marja-Liisa Järvinen

Asianajaja, varatuomari

Legal Corporate Governance – Ratkaisuja yritysten tarpeisiin edullisemmin ja kestävämmin

Asianajotoimisto WINLAW on edelläkävijänä lähtenyt kehittämään ja toteuttamaan joustavaa ja älykästä liiketoiminnan Legal Corporate Governance -palvelutuotekokonaisuutta ja digitaalista alustaa – WINSTONE LCG Servicea.

Kansainvälisen tarkastelun kestävää hyvän hallinnon perustaa edellytetään kaikilta yrityksiltä, kaikilla toimialoilla, perustamisen hetkestä lähtien. Eettisyys ja normien noudattaminen on elinehto yrityksen kasvun perustaksi. Toiminnan kasvaessa hyvän hallinnon tehokkuuden ja läpinäkyvyyden tarve kasvaa entisestään. Vastuullisuutta edellytetään laajasti suhteissa henkilöstöön, asiakkaisiin, sidosryhmiin ja yhteiskuntaan.

Yrityksen toiminnan laajentuessa ja kansainvälistyessä on edessä jatkuvia muutoksia. Muutoksia markkinassa, kilpailijakentässä, kaupallisissa sopimuksissa, henkilöstössä, toimintaan kohdistuvassa sääntelyssä ja laeissa ylipäätään. Älykkään ja kustannustehokkaan ennakoinnin ja muutosten hallinnan tarve kasvaa. Tiedon ja osaamisen hallinnan vaatimukset nousevat, riitojen ja poikkeustilanteiden ehkäisyn arvo nousee.

Kasvuyritykset tulevat kilpailussa kohtaamaan yhä enemmän standardeja, joilla arvioidaan yritystoiminnan vaatimusten mukaisuutta  ja haluttavuutta suhteessa asiakkaisiin, kilpailijoihin ja yhteiskuntaan. Vastuullinen ja säännösten mukainen toiminta on vahva kilpailuetu.

Kansainvälisen liiketoimintaympäristön taustalla on yhä yhdenmukaisemmat, homogenisoidummat lainopilliset vaatimukset. Kilpailuoikeuden, hankintojen ja valtiontukiasioiden osaamisen merkitys kasvaa jatkuvasti. Yrityksen toimintaan kuuluvien kiinteistö-, rakentamis- ja ympäristöasioiden sopimusten tai kauppojen hallinta kuuluvat niin ikään hyvän lainopillisen hallinnon piiriin. Viimeksi mainitut sisältävät usein ennakoitavia ja ehkäistäviä riskejä.

Hyvä sopimusarkkitehtuuri on viisasta riskienhallintaa

Yrityksen arvoa mitataan monella tavalla. Yrityskaupan ja omistusjärjestelyjen yhteydessä hyvän hallinnon vaatimusten täyttyminen varmistaa yrityksen arvon ja arvon kasvattamisen. Arvoa voidaan rahoittaa ja siihen voidaan sijoittaa. Vaatimusten mukaisen hyvän lainopillisen riskienhallinnan, mutta myös vapaaehtoisemman ja läpinäkyvän itsekontrollin merkitys kasvaa – erityisesti kansainvälisessä yritystoiminnassa.

Hyvä hallinto on kuitenkin yksinkertaisemmin myös yhtiön, osakeyhtiön johdon ja omistajien henkilökohtaista riskienhallintaa. Hyvä sopimusarkkitehtuuri ehkäisee riitoja ja ennakoi muutoksia.  Työsopimuksiin ja työsuhteisiin liittyvät ajantasaiset menettelyt ja käytännöt, riitojen tehokas ehkäisy sekä käsittely säästävät kustannuksia ja tukevat maineenhallintaa.

Omistusjärjestelyt, yrityskaupat, sukupolvenvaihdokset, rahoitus, vakuutukset, kansainvälistyminen, kasvu ja järjestelyihin valmistautuminen edellyttävät, että osakkaiden ja työntekijöiden sopimukset ovat kattavasti sovittu ja dokumentoitu. Sopimusten hallinta on osa organisaation toiminnan suunnittelua ja riskienhallintaa, mikä vaikuttaa suoraan yrityksen arvoon.

Sukupolvenvaihdokset vaikuttavat perheyritysten hallinnointiin. Jotta järjestely onnistuisi, on syytä kiinnittää huomiota myös perhe-, perintö- ja vero-oikeudellisiin riskeihin ja varautua myös ennalta arvaamattomaan, kuten avainhenkilöiden sairastumiseen, työkyvyn menettämiseen, avioeroon tai kuolemaan.

LCG edellyttää älykästä ja joustavaa rakennetta

Yrityksen kokoon, toimialaan ja elinkaaren vaiheeseen liittyen hyvän hallinnon kehittämiseen tarvitaan – erityisesti kasvuyrityksissä –  joustavuutta, ketteryyttä, älykkyyttä ja digitaalisuutta. Tarkoituksenmukaista on nimenomaan ennaltaehkäistä kustannuksia aiheuttavia riita- tai sanktiotilanteita.

Yrityksen henkilökunnan osaamiseen ja työprosesseihin liittyvät edellytykset on otettava huomioon hyvässä hallintorakenteessa. Asiaa helpottaa se, että hyvän hallinnon malli on kaikille yrityksille geneerinen.

Hyvän hallinnon toteuttaminen on jatkuva prosessi. Olennainen osa toteutusta on oikeudellisen asiantuntemuksen varmistaminen prosessien eri vaiheissa; hyvän hallinnoinnin säännöt on ankkuroitu yritysten toiminnan oikeudelliseen sääntelyyn.

Asianajaja Marja-Liisa Järvinen kuvaa sitä, kuinka yritysten liiketoiminnan kehittäminen ja oikeudellisten palvelujen sekä rakenteiden synkronointi ennakoiden, joustavalla tavalla,  on enemmänkin elinehto kuin lisäarvo. Lainopillisilta asiantuntijoilta edellytetään yhä poikkitieteellisempää ja rajat ylittävää osaamista yritysten kehittämisen tukena:

”Kehitys pakottaa asianajajat toimimaan innovaattoreina, jotka pystyvät hahmottamaan kokonaisuuksia ja asiayhteyksiä sekä toimimaan luovalla tavalla yhteistyössä muiden asiantuntijoiden kanssa. Alan yritysten ohjelmistokehityksessä tämä merkitsee sitä, että lakimiesten tulee saattaa itsensä yhteen kokeneiden, alan logiikkaa oivaltavien ohjelmistoalan asiantuntijoiden kanssa, jotta tärkein tavoite saavutetaan, eli tavoite palvella asiakkaita kustannustehokkaammin ja edullisemmin, kuitenkin niin, ettei palvelun laatu ja toiminnan kannattavuus kärsi.” Marja-Liisa Järvinen, asianajaja

Artikkeli julkaistu 15.2.2019 Kasvu Open blogissa

Kirjoittaja
Tuuli-Kirsikka Pirttiaho

Kirjoittaja on toimitusjohtaja, yrityskonsultti ja -valmentaja Tuuli Kirsikka Pirttiaho Thewind Oy:sta. Hän toimii asiantuntijana Asianajotoimisto Järvinen & co/Winlaw:n Winstone -Service palvelun kehittämistiimissä.

Yhtiön vahvistetut tappiot ja omistuksen vaihtuminen

Normaalisti osakeyhtiön verotuksessa vahvistetut tappiot vähennetään 10 seuraavan verovuoden aikana sitä mukaa kuin tuloa syntyy.

Suunniteltaessa yritysjärjestelyä tai muuta omistajanvaihdosta, on tärkeää huomioida, mitä yhtiön vahvistetuille tappioille saattaa tapahtua. Laissa lausuttu pääsääntö on se, että  merkittävä omistajanvaihdos voi estää tappioiden vähentämisen.

Tuloverolain (TVL) 122 §:n mukaisesti yhteisön ja elinkeinoyhtymän tappiota ei vähennetä, jos tappiovuoden aikana tai sen jälkeen yli puolet sen osakkeista tai osuuksista on muun saannon kuin perinnön tai testamentin vuoksi vaihtanut omistajaa tai yli puolet sen jäsenistä vaihtunut. Jos tappiota tuottaneen yrityksen osakkeista tai osuuksista vähintään 20 prosenttia omistavassa yhteisössä tai yhtymässä on tapahtunut vastaava omistajanvaihdos, viimeksi mainitun yhteisön tai yhtymän omistamien osakkeiden tai osuuksien katsotaan vaihtaneen omistajaa.

Kyseisen säännöksen tarkoituksena on estää tappioiden käyttäminen kaupankäyntivälineenä ja samalla estää epäterveiden veroetujen tavoittelua.

Omistajanvaihdos katsotaan TVL 122 §:n mukaisessa harkinnassa tapahtuvan omistusoikeuden siirtohetkellä.

Poikkeusluvan hakeminen

Vaikka yhtiössä olisi tapahtunut TVL:n 122 §:n  tarkoittama omistajanvaihdos, voi yhtiö kuitenkin hakea Verohallinnolta poikkeuslupaa tappioiden vähentämiseksi. Verohallinto voi erityisistä syistä, milloin se on yhteisön tai yhtymän toiminnan jatkumisen kannalta tarpeen,  hakemuksesta myöntää oikeuden tappioiden vähentämiseen. Poikkeuslupamenettelyssä Verohallinto tutkii, onko luvan myöntämisellä olemassa lainsäädännössä tarkoitetut erityiset syyt. Erityisiä syitä katsotaan olemassa esimerkiksi silloin, kun omistajanvaihdos on tapahtunut liiketaloudellisista tai niihin rinnastettavissa olevista syistä. Poikkeuslupa onkin usein myönnetty esimerkiksi sukupolvenvaihdosluovutuksille.

Verohallinnon asiassa antama ratkaisu perustuu aina kokonaisharkintaan.  Hakemuksessa onkin tarkoin kiinnitettävä huomiota siihen, että pystytään osoittamaan poikkeuslupaa koskevien edellytysten olemassaolo ja täyttyminen. Hakemus tehdään kirjallisesti ja sen tekee tappiot vähentävä yhteisö tai yhtymä. Hakemus voidaan tehdä joko ennen omistajanvaihdosta tai sen jälkeen.

Poikkeuslupapäätökseen voidaan tarvittaessa muutosta verotuksen oikaisulautakunnalta kirjallisella oikaisuvaatimuksella.

Avustamme tarvittaessa sekä poikkeuslupahakemuksessa että muutoksenhaussa.

https://www.vero.fi/syventavat-vero-ohjeet/ohje-hakusivu/48572/vahvistettu_tappio_ja_omistajanvaihdo2/

https://www.vero.fi/yritykset-ja-yhteisot/tietoa-yritysverotuksesta/tuloverotus/osakeyhtio-ja-osuuskunta/

Kirjoittaja Petri Anttila on WinLaw:n asianajaja, joka on aikaisemmin työskennellyt useiden vuosien ajan liikejuridiikan parissa, muun muassa asianajotoiminnassa, verohallinnossa ja Patentti- ja rekisterihallituksessa. Anttilan erikoistumisalueita ovat yhtiöoikeus ja veroasiat. 

Jäikö kysyttävää?

Ota tarvittaessa yhteyttä asiantuntijaan;

petri.anttila@winlaw.fi

+358 (0)400 169 753

Yritysjärjestelyjen sarjatoimien verotus

Sarjatoimet käsitteenä

Verosuunnittelun ja veronkierron raja on usein vaikeasti piirrettävissä. Sanoisin, että tarkkaa rajaa on mahdotonta määritellä.

Oli suunnitelmissa sitten sukupolvenvaihdos tai muu merkittävä liiketoimi, niin usein toivottua yritysrakennetta ja lopputulosta ei voida saavuttaa vain toteuttamalla yksi yritysjärjestely. Tällöin on turvauduttava siihen, että järjestely toteutetaan useamman eri toimen yhdistelmänä, jolloin puhutaan yritysjärjestelyjen sarjatoimista.

Ja kun puhutaan yritysjärjestelyistä, niin on väistämättä puhuttava myös Verohallinnon suhtautumisesta asiaan.

Verohallinto on viime vuosina pyrkinyt edelleen kiristämään tulkintalinjaansa yritysjärjestelyjen sarjatoimien osalta. Veronkiertosäännösten soveltaminen on vaikuttanut olevan entistä aggressiivisempaa ja  useita tapauksia on käsitelty Korkeimmassa hallinto-oikeudessa asti. Verottajan kiinnostuksen kohteena ovat olleet usein tapaukset, joissa kokonaisuus on koostunut useista verotuksellisesti edullisten toimien yhdistelmistä.

Nähtävissä on ollut myös se, että Verohallinto on usein pyrkinyt osoittamaan, sitä että yhtiöiden jakautuminen on ollut vain välivaihe ja veroetujen mahdollistaja.

Verohallinnon ohjeistus ja säännöspohja

Verohallinnon Verosuunnittelua vai veron kiertämistä koskevan ohjeen mukaan:

“Verovelvollinen pyrkii minimoimaan veronsa verosuunnittelulla. Olosuhteet ja toimenpiteet valitaan sen mukaan, että lopputulos on optimaalinen sekä verojen määrän että muun kokonaisuuden kannalta. Verosuunnittelussa valitaan yleensä ne vaihtoehdot, joiden veroseuraamukset on verotuksessa ja oikeuskäytännössä yleensä hyväksytty.

Verovelvollinen saattaa tavoitella veron minimointiin tähtäävillä toimenpiteillä myös sellaisia veroetuja, jotka ovat lain tarkoitukselle vieraita. Perusteettomien veroetujen estämiseksi on VML 28 §:ään säädetty yleislauseke, jonka nojalla olosuhteet ja toimenpiteet, joille on annettu asian varsinaista luonnetta vastaamaton oikeudellinen muoto, voidaan sivuuttaa verotuksessa. ”

Asian tulkinta nojaa usein seuraaviin säännöksiin:

Verotusmenettelystä annetun lain (VML) 28 §:n 1 momentin mukaan, jos jollekin olosuhteelle tai toimenpiteelle on annettu sellainen oikeudellinen muoto, joka ei vastaa asian varsinaista luonnetta tai tarkoitusta, on verotusta toimitettaessa meneteltävä niin kuin asiassa olisi käytetty oikeaa muotoa.

Saman lain 29 §:n 1 momentin mukaan peitellyllä osingolla tarkoitetaan rahanarvoista etuutta, jonka osakeyhtiö antaa osakkaansa tai tämän omaisen hyväksi osakkuusaseman perusteella tavallisesta olennaisesti poikkeavan hinnoittelun johdosta tai vastikkeetta. Pykälän 2 momentin mukaan peitellyllä osingolla tarkoitetaan myös omia osakkeita hankkimalla tai lunastamalla taikka osakepääomaa, vararahastoa tai ylikurssirahastoa alentamalla osingosta menevän veron välttämiseksi jaettuja varoja. Pykälän 3 momentin mukaan, jos on ilmeistä, että yhtiö on jakanut 1 momentissa tarkoitettua peiteltyä osinkoa, on yhtiön verotuksessa meneteltävä niin kuin olisi käytetty käypää hintaa ja osakkaan veronalaiseksi tuloksi katsottava käyvän hinnan ja käytetyn hinnan erotus. Pykälän 4 momentin mukaan, jos varojen jakaminen 2 momentissa tarkoitetussa muodossa on ilmeisesti tapahtunut osingosta menevän veron välttämiseksi, on jaetut varat tältä osin katsottava osakkaan veronalaiseksi tuloksi.

Kuten voidaan havainnoida, puhutaan VML:n säännöksessä siitä, onko järjestely tapahtunut ilmeisesti osingosta maksettavan veron välttämiseksi. Käsitykseni mukaan VML:n soveltamiskynnyksen pitäisi näin ollen asettua melkoisen korkeaksi.   Järjestelyä suunniteltaessa on kysyttävä, onko ilmeistä, että järjestelyjen yksinomaisena tai pääasiallisena tarkoituksena on veron kiertäminen tai välttäminen.

Mainitusta ilmeisyyden vaatimuksesta huolimatta veronkiertosäännöksen soveltaminen on ollut lisääntymässä

Hyväksyttävä liiketaloudellinen syy

Ilmeisyyden lisäksi on otettava huomioon hyväksyttävän liiketaloudellisen syyn olemassaolo.

Koska sarjatoimien veroriskit saattavat realisoitua vasta usean vuoden kuluttua, suunniteltaessa monivaiheisia yritysjärjestelyjä on tärkeää kiinnittää huomiota erityisesti hyväksyttävän liiketaloudellisen perusteen olemassaoloon.

Mainitun perusteen olemassaolo on usein oikeuskäytännössä muodostunut ratkaisevaksi arvioitaessa tehdyn toimenpiteen verotuksellista asemaa. Hyväksyttävä liiketaloudellinen peruste onkin vahva näyttö Verohallinnon mahdollisesti epäilemään veronkiertoa vastaan.

Tärkeää on havainnoida se, ettei liiketaloudelliseksi perusteeksi riitä pelkkä veroetujen saavuttaminen. Jos järjestelyn taustalla on vain pyrkimys veroetuihin, tulkitaan se usein veronkierroksi tai siinä katsotaan olevan kysymys veron välttämisestä.

Oikeuskäytäntö

KHO:2016:115

Tapauksessa KHO:2016:115 rakennusalan liiketoimintaa harjoittaneet yhtiöt olivat kokonaisjakautuneet elinkeinotuloverolain 52 c §:n mukaisesti. Jakautumiselle oli katsottu olleen hyväksyttävät liiketaloudelliset perusteet.

Jakautumisen myötä syntyneeseen sijoitusyhtiöön siirrettiin huomattava määrä jakautuneen voittovaroja. Verotuskäytännössä on usein katsottu, että sijoitusyhtiön purkaminen pian jakautumisen jälkeen on realisoinut peitellyn osingonjaon verotuksen.

Yhtiöt oli kuitenkin purettu noin kahden vuoden kuluttua jakautumisten jälkeen. Asiassa oli kysymys siitä, oliko yhtiöistä saatavia jako-osuuksia verotettava luovutusvoittoverotusta koskevien säännösten mukaan vai soveltaen VML 28 §:n veron kiertämistä ja VML 29 §:n peiteltyä osinkoa koskevien säännöksiä.

Verohallinto oli katsonut, että purkamiset tapahtuivat osingosta menevän veron välttämiseksi.

KHO katsoi lopulta, ettei kyseessä ole peitelty osingonjako yhtiöstä osakkeenomistajille, vaan tapauksen oli sovellettava normaaleja luovutusvoiton verotusta koskevia säännöksiä. Tämä perustui siihen, ettei KHO:n mukaan purkamiselle tarvitse lähtökohtaisesti esittää liiketaloudellisia syitä.

KHO myös totesi, että jakautumisen keskeisenä syynä oli ollut tarkoitus myydä yhtiöt, joten jakautumisille oli ollut verotuksessa riippumaton liiketaloudellinen syy. Jakautuminen ei näin ollen ollut vain ilmeinen välivaihe ja että järjestelyjen todellisena syynä olisi ollut jakautumisessa syntyneiden yhtiön suunniteltu purkaminen ja osingonjakoa lievempi luovutusvoiton verotus. Näin ollen veronkiertosäännöksiä ei sovellettu.

Muita ajankohtaisia peitellyn osingon soveltamiskäytäntöön liittyviä ratkaisuja ovat mm seuraavat:

KHO:2016:219  Osakkeiden hankinnan verotuksesta

KHO:2015:156 Osittaisjakautuminen ja syntyvän yhtiön muuttaminen asunto-osakeyhtiöksi

KHO:2015:155 Liiketoimintasiirto ja syntyvän yhtiön muuttaminen asunto-osakeyhtiöksi

KHO:2014:29 Kunnan verovapaan toiminnan liiketoimintasiirto: täyttyvätkö EVL 52 D §:n edellytykset

Lopuksi

Toteutettaessa monivaiheisia yritysjärjestelyjä on erityisen tärkeää huomioida järjestelyjen eri osatekijöistä nousevat veroriskit. Oikeustoimia ei voida useinkaan verotehokkaasti perua, joten toimenpiteiden ajoitus on hyvä harkita tarkkaan.

Järjestelyjen etukäteisen suunnittelun roolia ei voi koskaan korostaa liikaa. Epävarmuuden poistamiseksi on myös suositeltavaa hakea Verohallinnolta sitovaa ennakkoratkaisua.

Suunnittelulla ja eri vaihtoehtoja vertaamalla voidaankin usein saavuttaa tuntuvia hyötyjä.

Sekä sukupolvenvaihdoksessa että muussa yritysjärjestelyssä verotuksella on oma tärkeä roolinsa. Verotus ei kuitenkaan saa olla itse tarkoitus, vaan tärkeintä on saavuttaa osapuolten toivoma lopputulos.

Kirjoittaja Petri Anttila on WinLaw:n asianajaja, joka on aikaisemmin työskennellyt useiden vuosien ajan liikejuridiikan parissa, muun muassa asianajotoiminnassa, verohallinnossa ja Patentti- ja rekisterihallituksessa. Anttilan erikoistumisalueita ovat yhtiöoikeus ja veroasiat. 

Jäikö kysyttävää?

Ota tarvittaessa yhteyttä asiantuntijaan;

petri.anttila@winlaw.fi

+358 (0)400 169 753