Verosuunnittelua vai veronkiertoa?

Verosuunnittelua vai veronkiertoa?

KHO on ottanut kantaa kysymykseen ratkaisussaan 2018:40 koskien työpanososingon luontoisen tulon verotusta ja yhtiömuodon valintaa.

Korkein hallinto-oikeus katsoi tuoreessa ratkaisussaan 2018:40, että yhtiöjärjestelylle ei ollut olemassa riittävästi liiketaloudellisia perusteita. Näin ollen tapauksessa katsottiin voitavan soveltaa veromenettelylain veronkieropykälää.

Yhtiöjärjestelyille on toki oltava aidosti verotuksesta riippumattomat liiketaloudelliset perusteet, jotta kyseessä oleva järjestely olisi hyväksyttävissä. Verojen minimointi ei yksinään ole vero-oikeudellisessa tarkastelussa riittävä liiketaloudellinen peruste yhtiöjärjestelylle. Yrityksellä on siten oltava todellisia liiketaloudellisia perusteita yritysjärjestelylle, jotta toimintaa ei tulkittaisi veron kiertämiseksi.

Nyt annetun KHO:n ratkaisun myötä moni kysymys jäi vaille vastausta ja odottamaan KHO:n tulevia linjauksia, eli veron minimoinnin ja veronkierron välistä selkeämpää rajanvetoa.

Missä kulkee siis veronkiertosäännöksen soveltamisen raja? Johtaako verotuksellisesti edullisimman toimintamallin valitseminen jatkossa veronkiertosäännöksen soveltamiseen? Missä määrin ammatinharjoittajat voivat enää luottaa verolakien säännöksiin ja verojärjestelmän ennustettavuuteen, jos kerta verottaja voi puheena olevan ratkaisun valossa sivuuttaa pykälien sanamuodot? Onko riskit ja ennakoimattomat tilanteet vältettävissä tässä tilanteessa ainoastaan sitovan ennakkotiedon hakemisella?

Asiaa pyritään valottamaan tarkemmin alla olevassa oikeustapauskommentissani.

KHO 2018:40 oikeustapauskommentti

Korkeimman hallinto-oikeuden (KHO) 21.3.2018 antamassa ratkaisussa otettiin kantaa lääkäriyhtiön yritys- ja osingonjakojärjestelyihin liittyneisiin verotuksellisiin kysymyksiin: oliko kyseinen toiminta tulkittavissa veronkierroksi ja oliko kommandiittiyhtiönä toimineesta lääkäriyhtiöstä jaettu työpanososingon luontoinen tulo (voitto-osuus) siten verotettava ansiotulona.

Aikaisemmin ammatinharjoittajan työpanoksen mukaan jaettava osinko on tuloverolain mukaisesti tulkittu ammatinharjoittajan ansiotuloksi, kun osinkoa on nostettu nimenomaisesti osakeyhtiöstä. KHO:n ratkaisun (äänestys 3-2) Toisin kuin osakeyhtiö, kommandiittiyhtiöhän ei ole erillinen verovelvollinen, vaan sen tulos jakautuu verotettavaksi yhtiömiehille.

Tapauksessa lääkäri A oli ollut C Oy:n osakkeenomistaja, ja C Oy oli ollut B Ky:n vastuunalainen yhtiömies. C Oy:n ohella B Ky:ssä toimi muidenkin lääkäreiden omistamia osakeyhtiöitä vastuunalaisina yhtiömiehinä. Kullekin vastuunalaiselle yhtiömiehelle (osakeyhtiöille) oli perustettu B Ky:ssä oma tulosyksikkönsä, jonka liikevaihto muodostui kunkin lääkäriosakkaan, A mukaan lukien, suorittaman työn perusteella.

KHO_MALL

Lääkäri A teki siis töitä kommandiittiyhtiössä B, joka maksoi lääkäri A:n työstä A:n omistamalle osakeyhtiölle C Oy:lle. Ennen B Ky:n perustamista vastaavalla tavalla järjestettyä toimintaa oli ollut Y Oy:ssä, josta lääkäriosakkaat A mukaan lukien olivat pikkuhiljaa siirtyneet B Ky:n palvelukseen.

On ilmeistä, että toteutetuilla järjestelyillä pyrittiin hyödyntämään tuloverolain pykälässä ollutta aukkoa, jonka mukaan kommandiittiyhtiön työpanososingon luontoisena tulona jakamaa voitto-osuutta verotettaisiin pääomatulona. Lääkäri A:n tuloilla verotus olisi ollut tällöin kevyempää kuin osakeyhtiöstä jaettu työpanososinko, jota verotetaan kyseisen lainkohdan mukaisesti ansiotulona. B Ky:ssä toimitetun verotarkastuksen havaintojen perusteella Verohallinto kuitenkin lisäsi A:n ansiotuloihin työpanososingon luontoisena tulona sen tulo-osuuden, joka oli jaettu B Ky:stä vastuunalaiselle yhtiömiehelle C Oy:lle. Verotus toteutettiin siis siten kuin B Ky olisi ollut osakeyhtiö.

Tapauskohtainen arviointi

KHO totesi, että vaikka verovelvollisilla on sinänsä lähtökohtaisesti oikeus valita erilaisista toimintavaihtoehdoista (kuten yhtiömuodoista) verotuksellisesti edullisin menettely, verotuksessa on kuitenkin pyrittävä arvioimaan tehtyjä toimenpiteitä niiden tosiasiallisen taloudellisen luonteen mukaan. KHO katsoi, että kommandiittiyhtiön B käyttöön perustuva toimintamalli on ollut liiketaloudellisilta perusteiltaan suhteellisen ohut ja osin keinotekoinen, kun otetaan huomioon, että toimintamallilla saavutettava hyöty liittyy lähinnä lääkäri A:lle kertyvän voitonjaon verotukseen.

Koska toimintamalli ei siten kokonaisuutena vastannut asian varsinaista luonnetta ja tarkoitusta, on Verohallinto toiminut KHO:n mukaan oikein verottaessaan B Ky:n vastuunalaiselle yhtiömiehelle C Oy:lle kuuluneen osuuden B Ky:n voitosta ansiotuloksi katsottavana työpanososinkona. Kyseessä oli äänestysratkaisu 3-2, joten ratkaisu hyväksyttiin tiukimmalla mahdollisella . Vähemmistössä olleet oikeusneuvokset olisivat hyväksyneet lääkäri A:n valituksen sillä perusteella, että verovelvollisella on valinnanvapaus yhtiömuodon suhteen, eikä tietyn yhtiömuodon valinta sinänsä voi johtaa veronkiertämissäännöksen soveltamiseen.

 

Kirjoittaja Petri Anttila on WinLaw:n asianajaja, joka on aikaisemmin työskennellyt useiden vuosien ajan liikejuridiikan parissa, muun muassa asianajotoiminnassa, verohallinnossa ja Patentti- ja rekisterihallituksessa. Anttilan erikoistumisalueita ovat yhtiöoikeus ja veroasiat. 

Jaa sosiaalisessa mediassa:

Facebook
Twitter
LinkedIn