Blog

Työntekijän irtisanominen

Työnantaja voi irtisanoa työntekijän joko taloudellisilla ja tuotannollisilla irtisanomisperusteilla, tai työntekijän henkilöön liittyvillä irtisanomisperusteilla.

Työnantaja saa työsopimuslain mukaan irtisanoa työsopimuksen ensinnäkin silloin, kun tarjolla oleva työ on taloudellisista, tuotannollisista tai työnantajan toiminnan uudelleenjärjestelyistä johtuvista syistä vähentynyt olennaisesti ja pysyvästi. Työnantaja ei kuitenkaan saa irtisanoa työsopimusta, jos työntekijä on sijoitettavissa tai koulutettavissa toisiin tehtäviin työsopimuslain edellyttämällä tavalla.

Työsopimuslain mukaan perustetta irtisanomiseen ei ole ainakaan silloin, kun

  • työnantaja on joko ennen irtisanomista tai sen jälkeen ottanut uuden työntekijän samankaltaisiin tehtäviin, vaikka hänen toimintaedellytyksensä eivät ole vastaavana aikana muuttuneet; tai
  • töiden uudelleenjärjestelystä ei ole aiheutunut työn tosiasiallista vähentymistä.

Toiseksi työnantaja saa irtisanoa työsuhteen työntekijän henkilöön liittyvillä irtisanomisperusteilla. Työntekijästä johtuvana tai hänen henkilöönsä liittyvänä asiallisena ja painavana irtisanomisperusteena voidaan työsopimuslain mukaisesti pitää työsopimuksesta tai laista johtuvien, työsuhteeseen olennaisesti vaikuttavien velvoitteiden vakavaa rikkomista tai laiminlyöntiä sekä sellaisten työntekijän henkilöön liittyvien työntekoedellytysten olennaista muuttumista, joiden vuoksi työntekijä ei enää kykene selviytymään työtehtävistään. Syyn asiallisuutta ja painavuutta arvioitaessa on otettava huomioon työnantajan ja työntekijän olosuhteet kokonaisuudessaan.

Asiallisena ja painavana irtisanomisperusteena ei voida pitää ainakaan:

  • työntekijän sairautta, vammaa tai tapaturmaa, ellei hänen työkykynsä ole näiden vuoksi vähentynyt olennaisesti ja niin pitkäaikaisesti, että työnantajalta ei voida kohtuudella edellyttää sopimussuhteen jatkamista;
  • työntekijän osallistumista työehtosopimuslain mukaiseen tai työntekijäyhdistyksen toimeenpanemaan työtaistelutoimenpiteeseen;
  • työntekijän poliittisia, uskonnollisia tai muita mielipiteitä tai hänen osallistumistaan yhteiskunnalliseen tai yhdistystoimintaan; eikä
  • turvautumista työntekijän käytettävissä oleviin oikeusturvakeinoihin.

Työntekijää, joka on laiminlyönyt työsuhteesta johtuvien velvollisuuksiensa täyttämisen tai rikkonut niitä, ei kuitenkaan saa pääsääntöisesti irtisanoa ennen kuin hänelle on varoituksella annettu mahdollisuus korjata menettelynsä.

Työnantajan on ennen irtisanomista kuultava työntekijää ja selvitettävä, olisiko irtisanominen vältettävissä sijoittamalla työntekijä muuhun työhön.

-WinLaw-

Miten välttää riidat ja ratkaista konfliktit kustannustehokkaasti?

Erimielisyydet ja riidat aiheuttavat aina taloudellista vahinkoa ja haittaa, minkä vuoksi on tärkeää panostaa riitojen ennaltaehkäisyyn, ei jälkihoitoon. Paras tapa yrityksen sopimusriitojen välttämiseen on huolellinen sopimuspolitiikka. Vakiintuneet, yrityksen sisällä sovitut menettelytavat sopimusprosessiin ja sen eri vaiheisiin liittyen helpottavat avainhenkilöiden ja koko henkilöstön käytännön asioiden hoitoa, jolloin säästetään sekä aikaa että rahaa, mutta myös hermoja.

Toimintatavat ja sopimusehdot kannattaa vakiinnuttaa yrityksen sisällä

Yrityksellä tulisi olla selkeä sisäistetty ja vakiintunut toimintatapa, jonka mukaisesti toimittaessa yritys pystyy parhaalla mahdollisella tavalla ehkäisemään erimielisyyksien muodostumista riidaksi. Tätä edistävät yhdenmukaiset toimintatavat sopimusneuvotteluihin, sopimusehtoihin, sopimusten täyttämiseen, sopimuksen määräaikoihin ja suoritushäiriöihin reagointiin liittyen.

Mikäli mahdollista, yrityksen on hyvä vakiinnuttaa omaan liiketoimintaansa soveltuvat ja sitä palvelevat sopimusehdot. Toimialalle vakiintuneet sopimusehdot voivat muilta osin täydentää yrityksen omia sopimusehtoja. Tavanomaisesti usein toistuvia sopimustilanteita on näin helpompi hallita, koska ehdot eivät ainakaan huomattavassa määrin vaihtele ja poikkea toinen toisistaan joka kerta tai henkilökohtaisista mieltymyksistä tai tavoista riippuen. Näin yrityksen sisälle ei pääse syntymään erilaisia sopimuskäytäntöjä ja -kulttuureja sen mukaan, milloin kukin avainhenkilö on sopimuksia neuvottelemassa.

Vakiintuneet sopimuskäytännöt eivät vain pienennä yrityksen riskejä vaan myös helpottavat avainhenkilöiden päivittäistä asioiden hoitoa. Harvemmin tulee tällöin tarvetta penkoa eläkkeelle jääneen toimitusjohtajan pöytälaatikosta joskus vuosikymmen sitten käytettyä sopimuspohjaa.

Tulevaisuuden ennakointia riskiarvion avulla

Aina sopimusehtoihin ei voi vaikuttaa, jos mielii tehdä kauppaa tai harjoittaa yhteistyötä vaikkapa suuren kansainvälisen konserniyhtiön kanssa. Omien sopimusten riskikohdat ja erityisesti omat sopimusvelvoitteet on kuitenkin hyvä tuntea ja tunnistaa. Joskus optimismi ja positiivinen tulevaisuudenusko merkittävien yhteistyöhankkeiden ja sopimusten tavoitteiden toteutumiseen voi kuitenkin hämärtää näitä realiteetteja, jolloin riskiarvioita vieroksutaan.

Tiedostettu riski on kuitenkin hallittu riski, koska riskiarvion pohjalta on mahdollista varautua tulevaan. Tiedostamaton, ennalta-arvaamaton sopimusriski voi sitä vastoin toteutuessaan asettaa jopa koko yrityksen liiketoiminnan vaakalaudalle.

Ennakollinen sopimusehtojen sisällön ja tarkoituksen selvittäminen oman liiketoiminnan kannalta on siis selkeästi parempi vaihtoehto kuin jälkikäteinen oivallus siitä, mihin on tullut sitoutuneeksi.

Riitakysymykset selvitettävä saman tien

Aina riidan välttäminen ei ole toki mahdollista. On siis tärkeää, että yrityksellä on selkeä sisäistetty toimintamalli myös sen tilanteen varalle, että ongelmia ei pystytä ratkaisemaan neuvotteluteitse. Riidan uhatessa riitakysymykset ja ongelmat tulisikin selvittää jo alkuvaiheessa huolellisesti ja täsmällisesti sekä kerätä asiaa koskeva aineisto. Mahdolliset reklamaatiot tulee hoitaa oikeudenmenetysten välttämiseksi. Esimerkiksi useissa vakioehdoissa reklamaatioaika on vain kahdeksan päivää.

Asiantuntija-arvio tapauksen oikeudelliseksi arvioimiseksi on syytä hankkia varhaisessa vaiheessa, jolloin ongelmatilanne on mahdollista kartoittaa realistisesti ja objektiivisesti jo alkuvaiheessa, ennen suurempia kuluja tai taloudellista vahinkoa. Näin on mahdollista välttää virheelliset ennakkokäsitykset asian oikeudellisesta arvioinnista ja siten välttää ns. ”väärän asian” ajaminen ennen kuin on liian myöhäistä perääntyä. Jos taas tilanne on toinen, asiantuntija pystyy jo varhaisessa vaiheessa ohjeistamaan yritystä muun muassa tarpeellisen aineiston keräämisessä ja jatkotoimissa oikeudenmenetysten välttämiseksi.

Mahdollisuus sovintoon neuvotellen

Ennen asian riitautumista on syytä selvittää, onko asiassa mahdollista päästä sovintoon. Tilannearvion pohjalta on mahdollista arvioida realistiset ja rationaaliset neuvottelutavoitteet, joihin pyritään. Sopimusriitatilanteessa tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, halutaanko vaikkapa sopimusta jatkaa vai päättää irtisanomiseen tai purkuun. Tilannearvion pohjalta on tavanomaista määritellä myös neuvotteluteitse tavoiteltava vahingonkorvaustaso tai muut vaihtoehtoiset kompensaatiot.

Neuvotteluvaiheessa tilanne vastaa kaupankäyntiä, jossa neuvotellaan siitä, millä hinnalla riita on ratkaistavissa. Huomioon ottaen asian taloudellinen intressi ja oikeudenkäyntikulut arvioidaan myös se, missä määrin neuvottelutavoitteista on mahdollista tinkiä.

Riidanratkaisu, välimiesmenettely vai sovittelu?

Keskeisimpiin sopimusehtoihin kuuluu riidanratkaisulauseke. Yrityksen liiketoiminnan kannalta merkittävimpien sopimusten, samoin kuin erityisosaamista vaativien sopimusten osalta välityslausekkeen käyttäminen on suositeltavaa. Välimiesmenettelyä puoltaa yleiseen oikeusistuimeen verrattuna se, että oikeudenkäynti ei ole julkinen, jolloin osapuolten luottamuksellisuutta, mainetta ja liike- sekä ammattisalaisuuksia on mahdollista suojata.

Lisäksi riidanratkaisijoiden asiantuntemus ja erikoistuminen otetaan huomioon välimiestä nimettäessä, jolloin asiantuntemus riidan kohteeseen liittyen on hyvä. Lisäksi välimiesmenettely on yleistä tuomioistuinprosessia nopeampi ja joustavammin järjestettävissä, ja kansainväliseen kauppaan liittyen välimiestuomioilla on vahva täytäntöönpanokelpoisuus.

Keskuskauppakamarin välimieslautakunta (FAI) tarjoaa sekä välimiesmenettelyyn että sovitteluun liittyviä palveluja. Välimiesmenettely on luottamuksellinen vaihtoehto tuomioistuinmenettelylle, ja sitä käytetään vakiintuneesti liike-elämässä syntyvien riitojen ratkaisemiseksi. Sopimuksen tekoa helpottavat mallivälityslausekkeet.

Sovittelu on puolestaan vapaaehtoinen ja luottamuksellinen menettely, jossa puolueeton kolmas osapuoli (sovittelija) avustaa asianosaisia (kahta tai useampaa) heidän riitansa sovinnollisessa ratkaisussa ja/tai riitojen välttämisessä. Sovittelijan tehtävänä on avustaa asianosaisia löytämään asiassa sovinnollinen ratkaisu edistämällä keskustelua, tiedonvaihtoa ja neuvotteluja asianosaisten välillä. Sovittelussa sovittelija ei tee riidan kohteena olevaa asiaa koskevia päätöksiä tai ratkaisuja.

 

Lisätietoja välimiesmenettelystä ja sovittelusta.

Artikkeli julkaistu myös kauppakamarin blogissa.

Marja-Liisa Järvinen

Asianajaja, varatuomari

Legal Corporate Governance – Ratkaisuja yritysten tarpeisiin edullisemmin ja kestävämmin

Asianajotoimisto WINLAW on edelläkävijänä lähtenyt kehittämään ja toteuttamaan joustavaa ja älykästä liiketoiminnan Legal Corporate Governance -palvelutuotekokonaisuutta ja digitaalista alustaa – WINSTONE LCG Servicea.

Kansainvälisen tarkastelun kestävää hyvän hallinnon perustaa edellytetään kaikilta yrityksiltä, kaikilla toimialoilla, perustamisen hetkestä lähtien. Eettisyys ja normien noudattaminen on elinehto yrityksen kasvun perustaksi. Toiminnan kasvaessa hyvän hallinnon tehokkuuden ja läpinäkyvyyden tarve kasvaa entisestään. Vastuullisuutta edellytetään laajasti suhteissa henkilöstöön, asiakkaisiin, sidosryhmiin ja yhteiskuntaan.

Yrityksen toiminnan laajentuessa ja kansainvälistyessä on edessä jatkuvia muutoksia. Muutoksia markkinassa, kilpailijakentässä, kaupallisissa sopimuksissa, henkilöstössä, toimintaan kohdistuvassa sääntelyssä ja laeissa ylipäätään. Älykkään ja kustannustehokkaan ennakoinnin ja muutosten hallinnan tarve kasvaa. Tiedon ja osaamisen hallinnan vaatimukset nousevat, riitojen ja poikkeustilanteiden ehkäisyn arvo nousee.

Kasvuyritykset tulevat kilpailussa kohtaamaan yhä enemmän standardeja, joilla arvioidaan yritystoiminnan vaatimusten mukaisuutta  ja haluttavuutta suhteessa asiakkaisiin, kilpailijoihin ja yhteiskuntaan. Vastuullinen ja säännösten mukainen toiminta on vahva kilpailuetu.

Kansainvälisen liiketoimintaympäristön taustalla on yhä yhdenmukaisemmat, homogenisoidummat lainopilliset vaatimukset. Kilpailuoikeuden, hankintojen ja valtiontukiasioiden osaamisen merkitys kasvaa jatkuvasti. Yrityksen toimintaan kuuluvien kiinteistö-, rakentamis- ja ympäristöasioiden sopimusten tai kauppojen hallinta kuuluvat niin ikään hyvän lainopillisen hallinnon piiriin. Viimeksi mainitut sisältävät usein ennakoitavia ja ehkäistäviä riskejä.

Hyvä sopimusarkkitehtuuri on viisasta riskienhallintaa

Yrityksen arvoa mitataan monella tavalla. Yrityskaupan ja omistusjärjestelyjen yhteydessä hyvän hallinnon vaatimusten täyttyminen varmistaa yrityksen arvon ja arvon kasvattamisen. Arvoa voidaan rahoittaa ja siihen voidaan sijoittaa. Vaatimusten mukaisen hyvän lainopillisen riskienhallinnan, mutta myös vapaaehtoisemman ja läpinäkyvän itsekontrollin merkitys kasvaa – erityisesti kansainvälisessä yritystoiminnassa.

Hyvä hallinto on kuitenkin yksinkertaisemmin myös yhtiön, osakeyhtiön johdon ja omistajien henkilökohtaista riskienhallintaa. Hyvä sopimusarkkitehtuuri ehkäisee riitoja ja ennakoi muutoksia.  Työsopimuksiin ja työsuhteisiin liittyvät ajantasaiset menettelyt ja käytännöt, riitojen tehokas ehkäisy sekä käsittely säästävät kustannuksia ja tukevat maineenhallintaa.

Omistusjärjestelyt, yrityskaupat, sukupolvenvaihdokset, rahoitus, vakuutukset, kansainvälistyminen, kasvu ja järjestelyihin valmistautuminen edellyttävät, että osakkaiden ja työntekijöiden sopimukset ovat kattavasti sovittu ja dokumentoitu. Sopimusten hallinta on osa organisaation toiminnan suunnittelua ja riskienhallintaa, mikä vaikuttaa suoraan yrityksen arvoon.

Sukupolvenvaihdokset vaikuttavat perheyritysten hallinnointiin. Jotta järjestely onnistuisi, on syytä kiinnittää huomiota myös perhe-, perintö- ja vero-oikeudellisiin riskeihin ja varautua myös ennalta arvaamattomaan, kuten avainhenkilöiden sairastumiseen, työkyvyn menettämiseen, avioeroon tai kuolemaan.

LCG edellyttää älykästä ja joustavaa rakennetta

Yrityksen kokoon, toimialaan ja elinkaaren vaiheeseen liittyen hyvän hallinnon kehittämiseen tarvitaan – erityisesti kasvuyrityksissä –  joustavuutta, ketteryyttä, älykkyyttä ja digitaalisuutta. Tarkoituksenmukaista on nimenomaan ennaltaehkäistä kustannuksia aiheuttavia riita- tai sanktiotilanteita.

Yrityksen henkilökunnan osaamiseen ja työprosesseihin liittyvät edellytykset on otettava huomioon hyvässä hallintorakenteessa. Asiaa helpottaa se, että hyvän hallinnon malli on kaikille yrityksille geneerinen.

Hyvän hallinnon toteuttaminen on jatkuva prosessi. Olennainen osa toteutusta on oikeudellisen asiantuntemuksen varmistaminen prosessien eri vaiheissa; hyvän hallinnoinnin säännöt on ankkuroitu yritysten toiminnan oikeudelliseen sääntelyyn.

Asianajaja Marja-Liisa Järvinen kuvaa sitä, kuinka yritysten liiketoiminnan kehittäminen ja oikeudellisten palvelujen sekä rakenteiden synkronointi ennakoiden, joustavalla tavalla,  on enemmänkin elinehto kuin lisäarvo. Lainopillisilta asiantuntijoilta edellytetään yhä poikkitieteellisempää ja rajat ylittävää osaamista yritysten kehittämisen tukena:

”Kehitys pakottaa asianajajat toimimaan innovaattoreina, jotka pystyvät hahmottamaan kokonaisuuksia ja asiayhteyksiä sekä toimimaan luovalla tavalla yhteistyössä muiden asiantuntijoiden kanssa. Alan yritysten ohjelmistokehityksessä tämä merkitsee sitä, että lakimiesten tulee saattaa itsensä yhteen kokeneiden, alan logiikkaa oivaltavien ohjelmistoalan asiantuntijoiden kanssa, jotta tärkein tavoite saavutetaan, eli tavoite palvella asiakkaita kustannustehokkaammin ja edullisemmin, kuitenkin niin, ettei palvelun laatu ja toiminnan kannattavuus kärsi.” Marja-Liisa Järvinen, asianajaja

Artikkeli julkaistu 15.2.2019 Kasvu Open blogissa

Kirjoittaja
Tuuli-Kirsikka Pirttiaho

Kirjoittaja on toimitusjohtaja, yrityskonsultti ja -valmentaja Tuuli Kirsikka Pirttiaho Thewind Oy:sta. Hän toimii asiantuntijana Asianajotoimisto Järvinen & co/Winlaw:n Winstone -Service palvelun kehittämistiimissä.

Yhtiön vahvistetut tappiot ja omistuksen vaihtuminen

Normaalisti osakeyhtiön verotuksessa vahvistetut tappiot vähennetään 10 seuraavan verovuoden aikana sitä mukaa kuin tuloa syntyy.

Suunniteltaessa yritysjärjestelyä tai muuta omistajanvaihdosta, on tärkeää huomioida, mitä yhtiön vahvistetuille tappioille saattaa tapahtua. Laissa lausuttu pääsääntö on se, että  merkittävä omistajanvaihdos voi estää tappioiden vähentämisen.

Tuloverolain (TVL) 122 §:n mukaisesti yhteisön ja elinkeinoyhtymän tappiota ei vähennetä, jos tappiovuoden aikana tai sen jälkeen yli puolet sen osakkeista tai osuuksista on muun saannon kuin perinnön tai testamentin vuoksi vaihtanut omistajaa tai yli puolet sen jäsenistä vaihtunut. Jos tappiota tuottaneen yrityksen osakkeista tai osuuksista vähintään 20 prosenttia omistavassa yhteisössä tai yhtymässä on tapahtunut vastaava omistajanvaihdos, viimeksi mainitun yhteisön tai yhtymän omistamien osakkeiden tai osuuksien katsotaan vaihtaneen omistajaa.

Kyseisen säännöksen tarkoituksena on estää tappioiden käyttäminen kaupankäyntivälineenä ja samalla estää epäterveiden veroetujen tavoittelua.

Omistajanvaihdos katsotaan TVL 122 §:n mukaisessa harkinnassa tapahtuvan omistusoikeuden siirtohetkellä.

Poikkeusluvan hakeminen

Vaikka yhtiössä olisi tapahtunut TVL:n 122 §:n  tarkoittama omistajanvaihdos, voi yhtiö kuitenkin hakea Verohallinnolta poikkeuslupaa tappioiden vähentämiseksi. Verohallinto voi erityisistä syistä, milloin se on yhteisön tai yhtymän toiminnan jatkumisen kannalta tarpeen,  hakemuksesta myöntää oikeuden tappioiden vähentämiseen. Poikkeuslupamenettelyssä Verohallinto tutkii, onko luvan myöntämisellä olemassa lainsäädännössä tarkoitetut erityiset syyt. Erityisiä syitä katsotaan olemassa esimerkiksi silloin, kun omistajanvaihdos on tapahtunut liiketaloudellisista tai niihin rinnastettavissa olevista syistä. Poikkeuslupa onkin usein myönnetty esimerkiksi sukupolvenvaihdosluovutuksille.

Verohallinnon asiassa antama ratkaisu perustuu aina kokonaisharkintaan.  Hakemuksessa onkin tarkoin kiinnitettävä huomiota siihen, että pystytään osoittamaan poikkeuslupaa koskevien edellytysten olemassaolo ja täyttyminen. Hakemus tehdään kirjallisesti ja sen tekee tappiot vähentävä yhteisö tai yhtymä. Hakemus voidaan tehdä joko ennen omistajanvaihdosta tai sen jälkeen.

Poikkeuslupapäätökseen voidaan tarvittaessa muutosta verotuksen oikaisulautakunnalta kirjallisella oikaisuvaatimuksella.

Avustamme tarvittaessa sekä poikkeuslupahakemuksessa että muutoksenhaussa.

https://www.vero.fi/syventavat-vero-ohjeet/ohje-hakusivu/48572/vahvistettu_tappio_ja_omistajanvaihdo2/

https://www.vero.fi/yritykset-ja-yhteisot/tietoa-yritysverotuksesta/tuloverotus/osakeyhtio-ja-osuuskunta/

Kirjoittaja Petri Anttila on WinLaw:n asianajaja, joka on aikaisemmin työskennellyt useiden vuosien ajan liikejuridiikan parissa, muun muassa asianajotoiminnassa, verohallinnossa ja Patentti- ja rekisterihallituksessa. Anttilan erikoistumisalueita ovat yhtiöoikeus ja veroasiat. 

Jäikö kysyttävää?

Ota tarvittaessa yhteyttä asiantuntijaan;

petri.anttila@winlaw.fi

+358 (0)400 169 753

Yritysjärjestelyjen sarjatoimien verotus

Sarjatoimet käsitteenä

Verosuunnittelun ja veronkierron raja on usein vaikeasti piirrettävissä. Sanoisin, että tarkkaa rajaa on mahdotonta määritellä.

Oli suunnitelmissa sitten sukupolvenvaihdos tai muu merkittävä liiketoimi, niin usein toivottua yritysrakennetta ja lopputulosta ei voida saavuttaa vain toteuttamalla yksi yritysjärjestely. Tällöin on turvauduttava siihen, että järjestely toteutetaan useamman eri toimen yhdistelmänä, jolloin puhutaan yritysjärjestelyjen sarjatoimista.

Ja kun puhutaan yritysjärjestelyistä, niin on väistämättä puhuttava myös Verohallinnon suhtautumisesta asiaan.

Verohallinto on viime vuosina pyrkinyt edelleen kiristämään tulkintalinjaansa yritysjärjestelyjen sarjatoimien osalta. Veronkiertosäännösten soveltaminen on vaikuttanut olevan entistä aggressiivisempaa ja  useita tapauksia on käsitelty Korkeimmassa hallinto-oikeudessa asti. Verottajan kiinnostuksen kohteena ovat olleet usein tapaukset, joissa kokonaisuus on koostunut useista verotuksellisesti edullisten toimien yhdistelmistä.

Nähtävissä on ollut myös se, että Verohallinto on usein pyrkinyt osoittamaan, sitä että yhtiöiden jakautuminen on ollut vain välivaihe ja veroetujen mahdollistaja.

Verohallinnon ohjeistus ja säännöspohja

Verohallinnon Verosuunnittelua vai veron kiertämistä koskevan ohjeen mukaan:

“Verovelvollinen pyrkii minimoimaan veronsa verosuunnittelulla. Olosuhteet ja toimenpiteet valitaan sen mukaan, että lopputulos on optimaalinen sekä verojen määrän että muun kokonaisuuden kannalta. Verosuunnittelussa valitaan yleensä ne vaihtoehdot, joiden veroseuraamukset on verotuksessa ja oikeuskäytännössä yleensä hyväksytty.

Verovelvollinen saattaa tavoitella veron minimointiin tähtäävillä toimenpiteillä myös sellaisia veroetuja, jotka ovat lain tarkoitukselle vieraita. Perusteettomien veroetujen estämiseksi on VML 28 §:ään säädetty yleislauseke, jonka nojalla olosuhteet ja toimenpiteet, joille on annettu asian varsinaista luonnetta vastaamaton oikeudellinen muoto, voidaan sivuuttaa verotuksessa. ”

Asian tulkinta nojaa usein seuraaviin säännöksiin:

Verotusmenettelystä annetun lain (VML) 28 §:n 1 momentin mukaan, jos jollekin olosuhteelle tai toimenpiteelle on annettu sellainen oikeudellinen muoto, joka ei vastaa asian varsinaista luonnetta tai tarkoitusta, on verotusta toimitettaessa meneteltävä niin kuin asiassa olisi käytetty oikeaa muotoa.

Saman lain 29 §:n 1 momentin mukaan peitellyllä osingolla tarkoitetaan rahanarvoista etuutta, jonka osakeyhtiö antaa osakkaansa tai tämän omaisen hyväksi osakkuusaseman perusteella tavallisesta olennaisesti poikkeavan hinnoittelun johdosta tai vastikkeetta. Pykälän 2 momentin mukaan peitellyllä osingolla tarkoitetaan myös omia osakkeita hankkimalla tai lunastamalla taikka osakepääomaa, vararahastoa tai ylikurssirahastoa alentamalla osingosta menevän veron välttämiseksi jaettuja varoja. Pykälän 3 momentin mukaan, jos on ilmeistä, että yhtiö on jakanut 1 momentissa tarkoitettua peiteltyä osinkoa, on yhtiön verotuksessa meneteltävä niin kuin olisi käytetty käypää hintaa ja osakkaan veronalaiseksi tuloksi katsottava käyvän hinnan ja käytetyn hinnan erotus. Pykälän 4 momentin mukaan, jos varojen jakaminen 2 momentissa tarkoitetussa muodossa on ilmeisesti tapahtunut osingosta menevän veron välttämiseksi, on jaetut varat tältä osin katsottava osakkaan veronalaiseksi tuloksi.

Kuten voidaan havainnoida, puhutaan VML:n säännöksessä siitä, onko järjestely tapahtunut ilmeisesti osingosta maksettavan veron välttämiseksi. Käsitykseni mukaan VML:n soveltamiskynnyksen pitäisi näin ollen asettua melkoisen korkeaksi.   Järjestelyä suunniteltaessa on kysyttävä, onko ilmeistä, että järjestelyjen yksinomaisena tai pääasiallisena tarkoituksena on veron kiertäminen tai välttäminen.

Mainitusta ilmeisyyden vaatimuksesta huolimatta veronkiertosäännöksen soveltaminen on ollut lisääntymässä

Hyväksyttävä liiketaloudellinen syy

Ilmeisyyden lisäksi on otettava huomioon hyväksyttävän liiketaloudellisen syyn olemassaolo.

Koska sarjatoimien veroriskit saattavat realisoitua vasta usean vuoden kuluttua, suunniteltaessa monivaiheisia yritysjärjestelyjä on tärkeää kiinnittää huomiota erityisesti hyväksyttävän liiketaloudellisen perusteen olemassaoloon.

Mainitun perusteen olemassaolo on usein oikeuskäytännössä muodostunut ratkaisevaksi arvioitaessa tehdyn toimenpiteen verotuksellista asemaa. Hyväksyttävä liiketaloudellinen peruste onkin vahva näyttö Verohallinnon mahdollisesti epäilemään veronkiertoa vastaan.

Tärkeää on havainnoida se, ettei liiketaloudelliseksi perusteeksi riitä pelkkä veroetujen saavuttaminen. Jos järjestelyn taustalla on vain pyrkimys veroetuihin, tulkitaan se usein veronkierroksi tai siinä katsotaan olevan kysymys veron välttämisestä.

Oikeuskäytäntö

KHO:2016:115

Tapauksessa KHO:2016:115 rakennusalan liiketoimintaa harjoittaneet yhtiöt olivat kokonaisjakautuneet elinkeinotuloverolain 52 c §:n mukaisesti. Jakautumiselle oli katsottu olleen hyväksyttävät liiketaloudelliset perusteet.

Jakautumisen myötä syntyneeseen sijoitusyhtiöön siirrettiin huomattava määrä jakautuneen voittovaroja. Verotuskäytännössä on usein katsottu, että sijoitusyhtiön purkaminen pian jakautumisen jälkeen on realisoinut peitellyn osingonjaon verotuksen.

Yhtiöt oli kuitenkin purettu noin kahden vuoden kuluttua jakautumisten jälkeen. Asiassa oli kysymys siitä, oliko yhtiöistä saatavia jako-osuuksia verotettava luovutusvoittoverotusta koskevien säännösten mukaan vai soveltaen VML 28 §:n veron kiertämistä ja VML 29 §:n peiteltyä osinkoa koskevien säännöksiä.

Verohallinto oli katsonut, että purkamiset tapahtuivat osingosta menevän veron välttämiseksi.

KHO katsoi lopulta, ettei kyseessä ole peitelty osingonjako yhtiöstä osakkeenomistajille, vaan tapauksen oli sovellettava normaaleja luovutusvoiton verotusta koskevia säännöksiä. Tämä perustui siihen, ettei KHO:n mukaan purkamiselle tarvitse lähtökohtaisesti esittää liiketaloudellisia syitä.

KHO myös totesi, että jakautumisen keskeisenä syynä oli ollut tarkoitus myydä yhtiöt, joten jakautumisille oli ollut verotuksessa riippumaton liiketaloudellinen syy. Jakautuminen ei näin ollen ollut vain ilmeinen välivaihe ja että järjestelyjen todellisena syynä olisi ollut jakautumisessa syntyneiden yhtiön suunniteltu purkaminen ja osingonjakoa lievempi luovutusvoiton verotus. Näin ollen veronkiertosäännöksiä ei sovellettu.

Muita ajankohtaisia peitellyn osingon soveltamiskäytäntöön liittyviä ratkaisuja ovat mm seuraavat:

KHO:2016:219  Osakkeiden hankinnan verotuksesta

KHO:2015:156 Osittaisjakautuminen ja syntyvän yhtiön muuttaminen asunto-osakeyhtiöksi

KHO:2015:155 Liiketoimintasiirto ja syntyvän yhtiön muuttaminen asunto-osakeyhtiöksi

KHO:2014:29 Kunnan verovapaan toiminnan liiketoimintasiirto: täyttyvätkö EVL 52 D §:n edellytykset

Lopuksi

Toteutettaessa monivaiheisia yritysjärjestelyjä on erityisen tärkeää huomioida järjestelyjen eri osatekijöistä nousevat veroriskit. Oikeustoimia ei voida useinkaan verotehokkaasti perua, joten toimenpiteiden ajoitus on hyvä harkita tarkkaan.

Järjestelyjen etukäteisen suunnittelun roolia ei voi koskaan korostaa liikaa. Epävarmuuden poistamiseksi on myös suositeltavaa hakea Verohallinnolta sitovaa ennakkoratkaisua.

Suunnittelulla ja eri vaihtoehtoja vertaamalla voidaankin usein saavuttaa tuntuvia hyötyjä.

Sekä sukupolvenvaihdoksessa että muussa yritysjärjestelyssä verotuksella on oma tärkeä roolinsa. Verotus ei kuitenkaan saa olla itse tarkoitus, vaan tärkeintä on saavuttaa osapuolten toivoma lopputulos.

Kirjoittaja Petri Anttila on WinLaw:n asianajaja, joka on aikaisemmin työskennellyt useiden vuosien ajan liikejuridiikan parissa, muun muassa asianajotoiminnassa, verohallinnossa ja Patentti- ja rekisterihallituksessa. Anttilan erikoistumisalueita ovat yhtiöoikeus ja veroasiat. 

Jäikö kysyttävää?

Ota tarvittaessa yhteyttä asiantuntijaan;

petri.anttila@winlaw.fi

+358 (0)400 169 753

Yrityksen arvonmääritys

Kaikkia yrittäjiä kiinnostaa se, mikä on heidän yrityksensä arvo ja paljonko yrityksestä saisi, jos sen myisi. Samoin yrityksen arvo kiinnostaa esimerkiksi sukupolvenvaihdosta harkitsevaa perheyrittäjää.

Julkisesti noteeraamattoman yrityksen arvonmääritys voidaan toteuttaa useilla erilaisilla mittareilla, mutta Verottajan ohjeistuksen perusteella yrityksen arvonmääritys tapahtuu perintö- ja lahjaverotuksessa yrityksen substanssi  ja tuottoarvon perusteella.  Substanssi- ja tuottoarvopohjaiseen arvonmääritykseen joudutaan turvautumaan, jos osakkeen arvonmääritystä ei voida tehdä saman yhtiön osakkeista maksettujen eli vertailuluovutuksissa käytettyjen kauppahintojen perusteella.   Kun kyseessä on esimerkiksi pieni perheyritys, ei vertailuluovutuksia kuitenkaan ole usein käytettävissä.

Verottajan käyttämä arvonmääritystapa on kuitenkin varsin kaavamainen, eikä siinä voida huomioida arvostettavan yritystoiminnan erityispiirteitä, jolloin substanssi- ja tuottoarvo on usein vain ns. varovainen arvio yrityksen arvosta. Verottajan ohjeistuksen mukaan omaisuus arvostetaan siihen käypään arvoon, mikä omaisuudella oli verovelvollisuuden alkaessa.  Käyvällä arvolla tarkoitetaan omaisuuden, luovutettavan osakkeen, osuuden tai liikkeen- ja ammatinharjoittajan elinkeinotoiminnan todennäköistä luovutushintaa.

Arvonmääritys on ajankohtainen esimerkiksi  yrityskauppaa tai sukupolvenvaihdosta suunniteltaessa.

Yrityksen substanssiarvo

Yrityksen substanssiarvo lasketaan yritykseen kuuluvan varallisuuden perusteella.  Substanssiarvo saadaan yksinkertaisesti vähentämällä yrityksen varoista yrityksen velat. Yrityksen varat ja velat määritetään verovelvollisuuden alkamisajankohtaan nähden viimeksi päättyneen tilikauden taseen mukaan.   Arvonmääritys voidaan perustaa myös osatilikaudelta laadittuun tilinpäätökseen mukaiseen taseeseen.

Substanssiarvo kuvaa siis yrityksen sen hetkisen omaisuuden arvoa, mutta se ei millään tavoin ota kantaa yrityksen liiketoiminnan tulevaisuuden näkymiin.

Yrityksen tuottoarvo

Yrityksen tuottoarvo määritetään lähtökohtaisesti yrityksen historiatietojen perusteella. Tuottoarvon laskennassa käytetään yleensä kolmen viimeisimmän tilikauden kirjanpitolain mukaan laadittujen tuloslaskelmien mukaisia tuloksia.  Jos tilikausi on kuitenkin päättymässä, voidaan tuottoarvon laskennassa käyttää myös päättyvältä tilikaudelta laadittua tuloslaskelmaa vanhimman tuloslaskelman sijaa. Tuottoarvon perusteena olevia tuloksia oikaistaan poistamalla niistä satunnaiset erät ja tilinpäätössiirrot.

Tuottoarvo saadaan laskelmalla tuloksista keskiarvo, joka pääomitetaan 15 prosentin korkokannalla.

Arvo substanssi- ja tuottoarvon perusteella

Verottajan ohjeistuksen mukaan yrityksen arvo määritetään lasketun tuotto- ja substanssiarvon perusteella seuraavasti:

  • Jos tuottoarvo on suurempi kuin substanssiarvo, käypä arvo on tuottoarvon ja substanssiarvon keskiarvon määrä.
  • Jos substanssiarvo on suurempi (tai yhtä suuri) kuin tuottoarvo, käypä arvo on yhtiön substanssiarvon määrä.

 

Verottajan ennakkoratkaisu

Harkittaessa laajempia järjestelyjä voidaan verotuksellista varmuutta saada hakemalla verottajalta sitovaa ennakkoratkaisua. Ennakkoratkaisussa voidaan saada kannanotto esimerkiksi siihen, mitkä ovat lahjanluonteisen kaupan veroseuraamukset, kuinka paljon lahjansaaja joutuu maksamaan lahjaveroa ja sovelletaanko luovutukseen sukupolvenvaihdoshuojennuksia. Näin saadaan suojaa tulkintaerimielisyyksiltä ja yllätyksiltä, mitkä voivat johtaa merkittäviin negatiivisiin verovaikutuksiin.

https://www.vero.fi/contentassets/399ee41291c64569b38b62125952176d/varojen-arvostaminen-perint%C3%B6–ja-lahjaverotuksessa—p%C3%A4ivitys-ratkaisun-kho-2017-195-perusteella.pdf

Kirjoittaja Petri Anttila on WinLaw:n asianajaja, joka on aikaisemmin työskennellyt useiden vuosien ajan liikejuridiikan parissa, muun muassa asianajotoiminnassa, verohallinnossa ja Patentti- ja rekisterihallituksessa. Anttilan erikoistumisalueita ovat yhtiöoikeus ja veroasiat. 

Jäikö kysyttävää?

Ota tarvittaessa yhteyttä asiantuntijaan;

petri.anttila@winlaw.fi

+358 (0)400 169 753

Vientikaupan arvonlisäverotuksesta

Harjoitettaessa kansainvälistä liiketoimintaa ja vientimyyntiä toimitaan useiden juridisten järjestelmien rajapinnoilla, jolloin saatetaan kohdata  eroavaisuuksia ja yllätyksiä.  Näin voi käydä myös arvonlisäverotuksessa.

Määritelmät

Kansainvälisen kaupan kohdalla on erotettava toisistaan yhteisökauppa ja EU:n veroalueen ylittävä vienti.

Verohallinnon ohjeistuksessaan antaman määritelmän mukaan arvonlisäverojärjestelmässä viennillä tarkoitetaan tavaroiden myyntiä EU:n veroalueelta veroalueen ulkopuolelle.

Arvonlisäverojärjestelmämme on rakennettu niin, että myynnin käsitteleminen verottamana vientinä edellyttää nimenomaista säännöstä. On myös huomattava, että vientiä koskevia säännöksiä ei sovelleta, jos tavarat myydään toiseen EU-maahan, vaan tällöin kyseessä on yhteisökauppa.

Toimituslausekkeet ja lainsäädäntö

Kansainvälisessä kaupassa sovelletaan tavanmukaisesti toimituslausekkeita (incoterms), jotka määrittelevät tavaran toimittamiseen sisältyvien velvollisuuksien jakautumiseen myyjän ja ostajan välillä.

Incoterms-toimitusehtolausekkeet ovat yleisesti käytössä myös Venäjällä. EXV(Ex-works) ehdoin tapahtuvassa kaupassa myyjän velvollisuudet ovat vähäiset. Ostaja järjestää kuljetuksen myyjältä perille asti ja huolehtii siitä. Myyjä toimittaa tavaran, kun hän asettaa sen ostajan käytettäväksi. Samalla jakautuvat kustannukset myyjän ja ostajan välillä ja riski tavaran vaurioitumisesta tai tuhoutumisesta siirtyy ostajalle. Ostaja hoitaa sekä vienti- että tuontimuodollisuudet.

Lainsäädännöllisen taustan ex-works kaupassa muodostavat arvonlisäverolaki ja arvonlisäverodirektiivi. Arvonlisäverolain 70 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan veroa ei suoriteta tavaran myynnistä ulkomaiselle elinkeinonharjoittajalle, joka ei ole Suomessa verovelvollinen ja joka noutaa tavaran maasta viedäkseen sen välittömästi Yhteisön ulkopuolelle käyttämättä sitä täällä.

Näytön osoittaminen

Myyjän on kaikissa myyntitilanteissa pystyttävä osoittamaan, että hänellä on selvitys tavaran viennistä EU:n ulkopuolelle.  Jos vientiä ei syystä tai toisesta pystytä osoittamaan, käsitellään myynti verollisena kotimaan kauppaa koskevien arvonlisäverolain säännösten mukaisesti.

Verotuskäytännössä on katsottu, että viennin tapahtumista voidaan osoittaa useilla erilaisilla dokumentaatioilla. Esimerkiksi ex-works -ehdoin tapahtuvassa myynnissä myynti on veroton seuraavien edellytysten täyttyessä:

  • ostaja on ulkomainen elinkeinonharjoittaja, joko toisesta EU-maasta tai EU:n ulkopuolelta,
  • ostaja ei ole Suomessa arvonlisäverovelvollinen,
  • ostaja noutaa tavaran Suomesta, esimerkiksi myyjän varastolta tai tehtaalta, ja
  • ostaja ei käytä tavaraa täällä, vaan vie tavaran välittömästi EU:n ulkopuolelle.

Myyjän on ensinnäkin pystyttävä selvittämään, että tavaran ostaja on ulkomainen elinkeinonharjoittaja, joka ei ole Suomessa arvonlisäverovelvollinen. Yleensä tämä voidaan osoittaa kohdemaan rekisteriviranomaiselta saatavalla todistuksella.  Esimerkiksi vietäessä tavaraa Venäjälle on myyjän hyvä hankkia dokumentti, josta ilmenee ostajan verorekisterinumero. (INN). Venäjällä noudatettavan verokoodeksin artiklan 84 mukaisesti rekisterinumero myönnetään Venäjällä verovelvolliseksi rekisteröitymisen yhteydessä.

Venäjällä paikalliset verotoimistot toimivat myös kaupparekisteriviranomaisina.  Osoitteesta www.nalog.ru pääsee kaupparekisteriin, joista voi muun ohella tarkastaa yhtiön INN-koodin.

Tämän lisäksi on pystyttävä osoittamaan, että tavara on viety EU:n ulkopuolelle käyttämättä sitä täällä. Yleisin Verohallinnon asiasta hyväksymä näyttö on Suomen tullitoimipaikasta poistumisen vahvistuksen jälkeen saatava poistumisvahvistettu luovutuspäätös.

Jos tätä ei ole syystä tai toisesta käyttävissä, voi viennin tapahtumista Verohallinnolle pyrkiä osoittamaan esimerkiksi kauppalaskuilla tai kansainvälisillä autorahtikirjoilla (CMR).

Dokumentaation puuttuminen voi johtaa siihen, että myynnit katsotaan yhtiön verolliseksi myynniksi ja arvonlisävero maksupannaan yhtiössä mahdollisesti suoritettavan verotarkastuksen perusteella.  Mainittu toimenpide veronkorotuksineen voi johtaa erittäin merkittäviin veroseuraamuksiin.

Oikeuskäytännöstä

KHO:2017:11

On kuitenkin nähtävissä, että Verohallinon tulkintakäytänteet saattavat uuden korkeimman hallinto-oikeuden antaman ratkaisun KHO:2017:11 myötä muuttua. A Oy harjoitti päivittäistavaroiden tukkukauppaa asiakkainaan pääasiassa venäläiset yritykset, joiden toimeksiannosta A Oy oli tilannut tavarat suomalaisilta ja muiden EU-maiden tukkukaupoilta. Tavarat noutivat venäläisten ostajien toimeksiannosta A Oy:n Suomessa olevasta varastosta niin sanotut kuriirit, jotka maksoivat tavarat A Oy:lle yleensä käteisellä ja jotka veivät tavarat henkilö- tai pakettiautoillaan Venäjälle. Tulli oli edellyttänyt, että A Oy tekee myynneistä vienti-ilmoitukset, koska A Oy:n asiakkaiden ostomäärät osoittivat, että tavaroita vietiin elinkeinotoiminnan tarkoituksiin Venäjälle. A Oy:ssä suoritetussa verotarkastuksessa oli todettu yhtiön antaneen sähköiset vienti-ilmoitukset ja saaneen ainakin osasta myynneistään Tullin poistumisvahvistetut luovutuspäätökset.

Verotarkastuksen johdosta A Oy:lle maksuunpantiin arvonlisävero mainituista myynneistä, koska A Oy:n katsottiin myyneen tavarat venäläisille yksityishenkilöille ex works -ehdoin, eikä arvonlisäverolaissa tällaista myyntiä ollut säädetty verottomaksi.

KHON ratkaisussa katsottiin, että myös muille kuin elinkeinonharjoittajille tapahtuneiden myyntien katsottiin täyttävänä verottomuuden edellytykset. Ratkaisu perustui siihen, että arvonlisäverodirektiivin 146 artiklan 1 kohdan b alakohta ei sisällä arvonlisäverolain 70 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettua vaatimusta, jonka mukaan tavaran yhteisön ulkopuolelle hankkijan tulee olla elinkeinonharjoittaja.  Näin ollen katsoi, että myös myyntien muina kuin elinkeinonharjoittajina pidettäville kuriireille katsottiin täyttävän verottomuuden edellytykset siltä osin kuin myynneistä oli annettu Tullille vienti-ilmoitukset ja A Oy:llä oli Tullin poistumisvahvistetut luovutuspäätökset.

Lopuksi

Ex Works ehtoa sovellettaessa myyjän on käytännössä edellytettävä, että hän saa ostajalta riittävän todisteen tavaran vastaanottamisesta ja kuljettamisesta EU:n ulkopuolelle.  Muutoin myyjä ei saa kirjata myyntiään arvonlisäverottomaksi viennin myynniksi.

Verotarkastuksen johdosta tehdyt päätökset ja puutteelliset dokumentaatiot saatavat johtaa merkittäviin verovastuisiin. Lakimieheen kannattaa ottaa yhteyttä mahdollisimman aikaisessa vaiheessa.

http://www.logistiikanmaailma.fi/sopimukset/toimituslausekkeet/incoterms-2010/

https://fi.wikipedia.org/wiki/Incoterm

https://www.vero.fi/syventavat-vero-ohjeet/ohje-hakusivu/48667/vientikaupan_arvonlisaverotu/

http://www.kho.fi/fi/index/paatoksia/vuosikirjapaatokset/vuosikirjapaatos/1484905530565.html

https://tulli.fi/documents/2912305/3439475/Kuvioita%20ulkomaankaupasta%20v.%202016/995dfc6f-4eee-43b4-acb1-a0b51248310f?version=1.1

https://tulli.fi/tilastot/tilastojulkaisu/-/asset_publisher/suomen-ja-venajan-valinen-kauppa-vuonna-2017-1-3-

http://www.nk.chamber.fi/binary/file/-/id/1/fid/2166

Kirjoittaja Petri Anttila on WinLaw:n asianajaja, joka on aikaisemmin työskennellyt useiden vuosien ajan liikejuridiikan parissa, muun muassa asianajotoiminnassa, verohallinnossa ja Patentti- ja rekisterihallituksessa. Anttilan erikoistumisalueita ovat yhtiöoikeus ja veroasiat. 

Jäikö kysyttävää?

Ota tarvittaessa yhteyttä asiantuntijaan;

petri.anttila@winlaw.fi

+358 (0)400 169 753

Ennakkoratkaisu tuo varmuutta verotukseesi

Verotuskäytäntö ja verolakien tulkinnat ovat tunnetusti nopeasti muuttuvia ja epäselviä, eikä vastauksia moninaisiin kysymyksiin ole useinkaan luettavissa suoraan lainsäädännöstä tai oikeuskäytännöstä.

Harkittaessa merkittävän yritysjärjestelyn, esimerkiksi yritystoiminnan sukupolvenvaihdoksen toteuttamista, olisi luonnollisesti hyvä, jos tulkintaepävarmuudet saataisiin minimoitua tai kokonaan poistettua.  Mitä vähemmän epävarmuustekijöitä on, sitä tehokkaammin suunnitellun järjestelyjen läpivienti voidaan toteuttaa.

Ensimmäinen ajatus on  varmasti soittaa Verohallintoon ja kysyä neuvoa käsillä olevaan asiaan. Ongelmana on kuitenkin se, etteivät Verohallinnon puhelimitse antamat neuvot pääsääntöisesti saavuta sitovuutta.

Varmuutta voidaan saavuttaa Verohallinnolta haettavalla ennakkoratkaisulla. Ennakkoratkaisuhakemus on vapaamuotoinen, mutta se on kuitenkin tehtävä kirjallisesti ja allekirjoitettava.  Ajatuksena on se, että Verohallinto voi antaa verovelvollisen kirjallisesta hakemuksesta ennakkoratkaisun yksilöityyn verotusta koskevaan kysymykseen.  Esitettävän ennakkoratkaisukysymys on näin ollen selkeästi yksilöitävä ja lisäksi on kuvattava tilanne, johon toivotaan Verohallinnon ennakollista kannanottoa. Pelkästään yleisluonteisiin tai teoreettisiin kysymyksiin ennakkoratkaisua ei anneta. Esimerkiksi kysymys siitä, aiheutuuko suunnitellusta toimenpiteestä veroseuraamuksia, ei ole riittävällä tavalla yksilöity.

Kysymyksen lisäksi hakijan on esitettävä tarvittava selvitys ja tarvittavat liitteet.  Tarvittavan selvityksen määrä liittyy hakemuksen kohteena olevan asian luonteesta. Hakijan vastuulla on kuitenkin riittävän hakemusta tukevan selvityksen hankkiminen. Jos kyseessä on puhdas juridinen tulkintakysymys, riittää yleensä vain tapauksen tosiseikkojen kuvaaminen.  Arvostus ym. kysymyksissä sen sijaan saatetaan tarvita laajempaa näyttöä ja kolmannen osapuolen antamia selvityksiä. Elinkeinotoimintaa koskevassa asiassa tulee kuvata lyhyesti myös hakijan liiketoiminta.  Jos suunnitteilla on laajempi kokonaisjärjestely, on hakemuksessa tärkeää kuvata jo toteutettujen toimenpiteiden lisäksi se mitä on vielä suunnitteilla.  Tämä siksi, että Verohallinto arvioi ennakkoratkaisussa esitettyä toimenpidettä osana laajempaa kokonaisjärjestelyä.   Näin  yhtä vastausta siihen mitä selvitystä ennakkoratkaisuhakemuksen oheen tarvitaan, on mahdotonta antaa. Hakemusta voidaan kuitenkin täydentää käsittelyn kuluessa.

Verohallinnon on hakijan vaatimuksesta noudatettava tehtyä lainvoimaista ennakkoratkaisua. Jos ennakkoratkaisu on hakijan kannalta negatiivinen, voi siihen myös hakea muutosta hallinto-oikeudelta.

https://www.vero.fi/syventavat-vero-ohjeet/ohje-hakusivu/47819/ennakkoratkaisuhakemuksen-tekeminen-ja-siihen-annettava-paatos/

Kirjoittaja Petri Anttila on WinLaw:n asianajaja, joka on aikaisemmin työskennellyt useiden vuosien ajan liikejuridiikan parissa, muun muassa asianajotoiminnassa, verohallinnossa ja Patentti- ja rekisterihallituksessa. Anttilan erikoistumisalueita ovat yhtiöoikeus ja veroasiat. 

Jäikö kysyttävää?

Ota tarvittaessa yhteyttä asiantuntijaan;

petri.anttila@winlaw.fi

+358 (0)400 169 753

Jakautuminen osana sukupolvenvaihdosta

Elinkeinoelämän keskusliiton 06/2018 julkaiseman tutkimuksen ”Omistajanvaihdosten tilannekuva työnantajayrityksissä” mukaan viidennes työnantajayrityksistä on omistajanvaihdoksen edessä. EK:n mukaan tämä tarkoittaa noin 16 000 yritystä ja 80 000 työpaikkaa.

Viime vuosina yhä useampi yrittäjä onkin herännyt siihen, että olisi tarpeen löytää omalle  vuosikymmenien kuluessa rakennetulle yritystoiminnalleen motivoinut ja sitoutunut jatkaja. Samalla on ehkä yllätytty siitä, että jatkajan löytäminen onkin osoittautunut yllättävän vaikeaksi.  Sukulaislapsilla ei ole halua tahi osaamista, eivätkä ulkopuolisetkaan toimijat ole osoittanut kiinnostustaan tarjolla olevaa yritystoimintaa kohtaan.   Tällöin on mietittävä, miten yhtiöstä saataisiin rakennettua ulkopuolisten kiinnostuksen herättävä ja myyntikuntoinen toimiva kokonaisuus.

Yksi tärkeimmistä asioista on yhtiön hinnoittelun taso, joka on usein omistajan mielessä merkittävästi ostajien käsitystä suurempi. Yhtiöön on myös vuosikymmenien aikana saattanut ”kertyä” paljon ydinliiketoimintaan kuulumatonta omaisuutta, joka nostaa kauppahinnan tasoa. Yksi harkinnanvarainen keino selkeyttää yhtiön rakennetta ja keventää tasetta on Osakeyhtiölaissa säädetty jakautuminen. Jakautuminen on käyttökelpoinen esimerkiksi sukupolvenvaihdostilanteissa.

Juridisesti jakautumisella tarkoitetaan prosessia, jossa jakautuvan yhtiön varat ja velat siirtyvät kokonaan tai osittain yhdelle tai useammalle osakeyhtiölle ja jakautuvan yhtiön omistajat saavat jakautumisvastikkeena vastaanottavan yhtiön osakkeita, rahaa, omaisuutta tai muita sitoumuksia. Jakautumisen vastaanottava yhtiö voi olla uusi tai jakautumisen yhteydessä perustettava yhtiö. Osakeyhtiölain mukaan jakautuminen voi tapahtua siten, että:

1) jakautuvan yhtiön kaikki varat ja velat siirtyvät kahdelle tai useammalle vastaanottavalle yhtiölle ja jakautuva yhtiö purkautuu (kokonaisjakautuminen); taikka

2) osa jakautuvan yhtiön varoista ja veloista siirtyy yhdelle tai useammalle vastaanottavalle yhtiölle (osittaisjakautuminen).

Jakautumisella toimivaan yhtiöön tarkoitetaan jakautumista, jossa vastaanottava yhtiö on perustettu ennen jakautumisen täytäntöönpanoa, ja jakautumisella perustettavaan yhtiöön jakautumista, jossa vastaanottava yhtiö perustetaan jakautumisen yhteydessä. Jakautuminen voi tapahtua samalla sekä toimivaan että perustettavaan yhtiöön.

Jakautuminen tarjoaa laajat mahdollisuudet yritysrakenteen muokkaamiseen ja liiketoimintojen siirtämiseen eri yhtiöihin. Jakautumisella mahdollistaa esimerkiksi liiketoiminnan ja kiinteistöomaisuuden eriyttämisen toisistaan eri yhtiöihin.  Usein pelkkä liiketoiminta on helpompi myydä erikseen. Lisäksi kiinteistöomistuksen eriyttäminen mahdollistaa sen, että saadaan vuokratuloja liiketoiminnan myynnin jälkeen.  Samalla se keventää yhtiön tasetta ja vaikuttaa näin myös osakkeen hinnanmääritykseen.

Jakautuminen voi olla myös verotuksellisesti tehokas tapa yritysrakenteen muokkaamiseen.  Oikein toteutettaessa se on veroneutraali. Osakeyhtiön jakaminen ei ole tuloverolaissa tarkoitettu luovutus eikä se näin ollen katkaise osakkeiden omistusaikaa.

Avustamme mielemme jakautumisen suunnittelussa ja arvioimme olisiko se sopiva myös sinun yrityksellesi.

https://ek.fi/wp-content/uploads/Omistajanvaihdosten-tilannekuva-tyonantajayrityksissa.pdf

 

Kirjoittaja Petri Anttila on WinLaw:n asianajaja, joka on aikaisemmin työskennellyt useiden vuosien ajan liikejuridiikan parissa, muun muassa asianajotoiminnassa, verohallinnossa ja Patentti- ja rekisterihallituksessa. Anttilan erikoistumisalueita ovat yhtiöoikeus ja veroasiat. 

Jäikö kysyttävää?

Ota tarvittaessa yhteyttä asiantuntijaan;

petri.anttila@winlaw.fi

+358 (0)400 169 753

Kiinteistökaupan purku ja varainsiirtoveron palautus

Tiettyjä poikkeuksia lukuun ottamatta kiinteistöjen luovutuksissa maksetaan 4 % suuruinen arvonlisävero, joka lasketaan kauppahinnan tai muun vastikkeen arvosta. Vero on suoritettava ennen lainhuudon hakemista.

Välillä tulee kuitenkin eteen tilanteita, että kiinteistöstä paljastuu niin merkittäviä virheitä, että kiinteistönkauppa joko puretaan tuomioistuimen päätöksellä tai osapuolet  sopivat vapaaehtoisesti kaupan purkautumisesta.

Tällöin on mahdollista hakea varainsiirtoveronlain 40.2 §:n mukaista veron palauttamista.  Jos kauppa on purettu tuomioistuimen päätöksellä, palautetaan varainsiirtovero lähes poikkeuksetta. Jos taustalla on taas osapuolten välinen sopimus, on Verohallinnolla palautushakemuksen käsittelyn yhteydessä suurempaa harkintavaltaa.

Lähtökohtana on se, etteivät osapuolet voi sopia veroseuraamuksista ja verotuksellisesti kauppa ja kaupan purku ovat kaksi erillistä luovutusta.  Osapuolten sopiessa purusta,  Verohallinto arvioi sitä, olisiko tälle ollut edellytyksiä oikeuskäsittelyssä. Purkuhakemuksen yhteydessä tulee näin ollen esittää riittävää näyttöä siitä, että purkuehdot olisivat täyttyneet myös oikeuskäsittelyssä.  Hyvä asiakirja on esimerkiksi asiantuntijan lausunto virheen laajuudesta ja korjauskustannuksista. Kaupan purkuasiakirjaa laadittaessa on tarkoin selvitettävä perusteet kaupan purulle.

Jos kyseeseen tulee kaupan purun sijaan hinnanalennus, ei tällöin ole perustetta varainsiirtoveron palautukseen. Tämä siksi, että hinnanalennusta voidaan pitää vahingonkorvausperusteisena korvauksena.

Toimistomme avustaa niin purkusopimuksen laatimisessa kuin muissakin kiinteistöriitoihin liittyvissä asioissa.

https://www.vero.fi/syventavat-vero-ohjeet/ohje-hakusivu/48214/varainsiirtoverotuksen-yhten%C3%A4ist%C3%A4misohje/

 

Kirjoittaja Petri Anttila on WinLaw:n asianajaja, joka on aikaisemmin työskennellyt useiden vuosien ajan liikejuridiikan parissa, muun muassa asianajotoiminnassa, verohallinnossa ja Patentti- ja rekisterihallituksessa. Anttilan erikoistumisalueita ovat yhtiöoikeus ja veroasiat. 

Jäikö kysyttävää?

Ota tarvittaessa yhteyttä asiantuntijaan;

petri.anttila@winlaw.fi

+358 (0)400 169 753