Mikä on rakennuslupa ja miten sitä haetaan?

Maankäyttö- ja rakennuslain mukaan rakennuslupaa haetaan kirjallisesti rakennusvalvontaviranomaiselta. Rakennuslupahakemukseen on aina liitettävä:

  • selvitys siitä, että hakija hallitsee rakennuspaikkaa;

 

  • rakennussuunnitelmaan sisältyvät pääpiirustukset, jotka rakennussuunnittelija varmentaa nimikirjoituksellaan.

 

Rakennusvalvontaviranomainen voi hankkeen laatu ja laajuus huomioon ottaen tarvittaessa edellyttää, että rakennuslupahakemukseen liitetään edellisten lisäksi myös:

  1. ote alueen peruskartasta tai asemakaava-alueelle rakennettaessa ote asemakaavasta sekä kiinteistörekisterin ote ja tarvittaessa tonttikartta, jos ne eivät jo ole rakennusvalvontaviranomaisen käytettävissä
  2. selvitys rakennuspaikan perustamis- ja pohjaolosuhteista sekä näiden edellyttämästä perustamistavasta ja tarvittavista muista toimenpiteistä;
  3. energiaselvitys;
  4. selvitys rakennuspaikan terveellisyydestä ja korkeussuhteista;
  5. pätevän henkilön laatima selvitys rakennuksen kunnosta; sekä
  6. muu rakennuslupahakemuksen ratkaisemiseksi tarvittava olennainen selvitys.

 

Rakennuslupahakemuksen vireilletulosta on ilmoitettava naapurille, jollei ilmoittaminen hankkeen vähäisyys tai sijainti taikka kaavan sisältö huomioon ottaen ole naapurin edun kannalta ilmeisen tarpeetonta. Naapurilla tarkoitetaan viereisen tai vastapäätä olevan kiinteistön tai muun alueen omistajaa ja haltijaa. Samanaikaisesti on asian vireilläolosta sopivalla tavalla tiedotettava myös rakennuspaikalla.

 

Artikkelin kirjoitti lakimies, luvan saanut oikeudenkäyntiavustaja Tuure Kolehmainen

Virtuaalivaluuttojen verotuksesta

Virtuaalivaluutat ovat viime vuosina saavuttaneet myös suuren kansanosan tietoisuuden.  Tunnetuin näistä valuutoista on bitcoin. Määritelmällisesti puhutaan kryptografiaan perustuvasta digitaalisesta virtuaalivaluutasta.  Yleisin virtuaalivaluuttojen hankintatapa on ns. louhimalla, jolloin tietokoneen laskentatehoa käytetään valuuttasiirtojen käsittelyyn ja verkon toiminnan turvaamiseen.   Toiminnan alkuvaiheessa virtuaalirahan louhinta tapahtui tavallisilla pöytäkoneilla, mutta sittemmin on kehitetty myös erikoistuneita louhintalaitteita.

Virtuaalivaluuttojen laillinen ja verotuksellinen asema on ollut pitkään epäselvä. Verohallinto on antanut 29.5.2018 uuden täydentävän virtuaalivaluuttojen verotusta koskevan ohjeistuksen.

Verohallinnon kannanoton mukaan virtuaalivaluutta ei  nimestään huolimatta ole ns. oikea ja virallinen valuutta. Virtuaalivaluuttaa ei näin ollen rinnasteta verotuksessa virallisiin valuuttoihin tai arvopapereihin. Verohallinto katsoo, että tuloverotuksessa virtuaalivaluuttaa pidetään sen ominaispiirteiden vuoksi käyttäjien välisenä sopimuksena.  Verottajan omaksumasta tulkintakäytännöstä johtuen esimerkiksi kaupoista johtuvien tappioiden vähentäminen on rajattua, eikä hankintameno-olettama voida käyttää. Virtuaalivaluuttojen verotuksellisessa asemassa on myös eroavaisuuksia Tuloverolain (TVL) ja Elinkeinoverolain (EVL) puolella.

Verohallinnon mukaan virtuaalivaluutan käyttö missä tahansa tilanteissa realisoi sen arvonnousun verotuksen. Verohallinnon mukaan näitä tapahtuu esimerkiksi seuraavissa tilanteissa:

  1. a) virtuaalivaluutta vaihdetaan mihin tahansa viralliseen valuuttaan. Merkitystä ei ole sillä, jätetäänkö varat esimerkiksi välittäjän hallinnoimalle tilille vai siirretäänkö ne verovelvollisen tilille.
  2. b) virtuaalivaluutasta luovutaan siirtämällä se toiselle osapuolelle hankkimalla joitakin hyödykkeitä tai palveluita.
  3. c) virtuaalivaluutta vaihdetaan toiseen virtuaalivaluuttaan.

Tuloverotuksessa virtuaalivaluuttojen realisoitunutta arvonnousua verotetaan TVL 32 §:n mukaisena pääomatulona. Tuloverolain 110 §:n mukaan tulo katsotaan sen verovuoden tuloksi, jona se on nostettu, merkitty verovelvollisen tilille tai muutoin saatu vallintaan.

Myös yritysverotuksen puolella realisoitunut arvonnousu on yritykselle veronalaista tuloa. Samoin yhtiön maksamat tulon hankkimisesta ja säilyttämisestä johtuneet menot ovat lähtökohtaisesti vähennyskelpoisia. Virtuaalivaluutan arvonlaskujen ja menetysten vähennyskelpoisuutta arvioidaan samoin kuin saamisten arvonalenemisia. Näin ollen elinkeinoverolain 7 §:n mukaisesti vähennyskelpoisia ovat elinkeinotoiminnassa tulon hankkimisesta tai säilyttämisestä johtuneet menot ja menetykset.  Jos yritys harjoittaa virtuaalivaluutan louhintaa, on louhinnasta vastineeksi saatu virtuaalivaluutta elinkeinoverolain 19 §:n mukaisesti sen tilikauden tuloa, jonka aikana se on saatu rahana, saamisena tai muuna rahanarvoisena etuna. Jotta yhtiö voi käsitellä virtuaalivaluuttaan kirjanpidossaan on, valuutan hankintameno määritettävä verotusta varten euromääräiseen arvoonsa. Kirjanpitolautakunnan lausunnon (numero 1895) mukaan vertaisvaluuttaa vastaanotettaessa näiden välineiden arvo muunnetaan Suomen rahaksi maksupäivän kurssiin niiden kirjanpitoon merkitsemistä varten, jos se on saatavilla; muussa tapauksessa osapuolten sopimaan arvoon.

Kun tulo realisoituu verotettavaksi, on henkilön itse ilmoitettava saamansa tulo verohallinnolle.

Virtuaalivaluuttojen verotuskäytännön selkeyttäminen vaatii lähivuosina ylempien oikeusasteiden kannanottoja.

Helsingin hallinto-oikeus katsoi 6.7.2018 antamassaan ratkaisussa 18/0426/3 Verohallinnon kannanotosta poiketen, että vastikkeellisesti hankittua virtuaalivaluuttaa toisen virtuaalivaluutan hankkimiseen, käytetyn virtuaalivaluutan arvonnousu on pääomatuloa, johon sovelletaan luovutusvoiton laskemista koskevia säännöksiä. Edelleen hallinto-oikeus katsoi, että vaikka virtuaalivaluutalla ei ole lainsäädäntöön perustuvaa virallista asemaa, on sitä kuitenkin pidettävä omaisuutena, jolla on erilaisten aineettomien oikeuksien tavoin lähtökohtaisesti varallisuusarvoa ja jonka omistusoikeus on mahdollista luovuttaa.

Jotta näitä kannanottoja saataisiin, kannattaa harkita oikaisuvaatimusta, joka voidaan tarvittaessa tehdä myös menneiltä verovuosilta.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Kryptovaluutta

https://www.vero.fi/syventavat-vero-ohjeet/ohje-hakusivu/48411/virtuaalivaluuttojen-verotus/

Helsingin HAO 6.7.2018 18/0426/3

 

Aiheesta on tulossa WinLaw- koulutus syksymmällä, pysythän kuulolla!

 

Kirjoittaja Petri Anttila on WinLaw:n asianajaja, joka on aikaisemmin työskennellyt useiden vuosien ajan liikejuridiikan parissa, muun muassa asianajotoiminnassa, verohallinnossa ja Patentti- ja rekisterihallituksessa. Anttilan erikoistumisalueita ovat yhtiöoikeus ja veroasiat. 

Jäikö kysyttävää?

Ota tarvittaessa yhteyttä asiantuntijaan;

petri.anttila@winlaw.fi

+358 (0)400 169 753

Mikä on suunnittelutarvealue?

Suunnittelutarvealueella tarkoitetaan maankäyttö- ja rakennuslain mukaan aluetta, jonka käyttöön liittyvien tarpeiden tyydyttämiseksi on syytä ryhtyä erityisiin toimenpiteisiin, kuten teiden, vesijohdon tai viemärin rakentamiseen taikka vapaa-alueiden järjestämiseen.

Suunnittelutarvealuetta koskevia säännöksiä sovelletaan myös sellaiseen rakentamiseen, joka ympäristövaikutusten merkittävyyden vuoksi edellyttää tavanomaista lupamenettelyä laajempaa harkintaa.

Kunta voi oikeusvaikutteisessa yleiskaavassa tai rakennusjärjestyksessä osoittaa suunnittelutarvealueeksi myös alueen, jolla sen sijainnin vuoksi on odotettavissa suunnittelua edellyttävää yhdyskuntakehitystä tai jolla erityisten ympäristöarvojen tai ympäristöhaittojen vuoksi on tarpeen suunnitella tietynlaista maankäyttöä. Yleiskaavan tai rakennusjärjestyksen määräys alueen osoittamisesta suunnittelutarvealueeksi on kuitenkin voimassa enintään 10 vuotta kerrallaan.

 

Rakennusluvan erityisistä edellytyksistä suunnittelutarvealueella säädetään maankäyttö- ja rakennuslain 137 §:ssä. Sen lisäksi, mitä rakennusluvan edellytyksistä muutoin säädetään, rakennusluvan myöntäminen suunnittelutarvealueella, jolle ei ole hyväksytty asemakaavaa, edellyttää, että rakentaminen:

 

  • ei aiheuta haittaa asemakaavoitukselle, yleiskaavoitukselle tai alueiden käytön muulle järjestämiselle;

 

  • on sopivaa yhdyskuntateknisten verkostojen ja liikenneväylien toteuttamisen sekä liikenneturvallisuuden ja palvelujen saavutettavuuden kannalta; ja

 

  • on sopivaa maisemalliselta kannalta eikä vaikeuta erityisten luonnon- tai kulttuuriympäristön arvojen säilyttämistä eikä virkistystarpeiden turvaamista.

 

Riippumatta edellä esitetyistä edellytyksistä, kansalainen saa rakentaa jo olevaan asuntoon tai maatilaan kuuluvan talousrakennuksen sekä jo olevaan maaseutuyritykseen kuuluvan maa- ja metsätalouden tai sen liitännäiselinkeinon harjoittamista varten tarpeellisen rakennuksen. Rakennuslupa voidaan säädetyn estämättä myöntää myös rakennuksen korjaamiseen tai asuinrakennuksen vähäiseen laajentamiseen.

Rakentaminen suunnittelutarvealueella ei kuitenkaan saa johtaa vaikutuksiltaan merkittävään rakentamiseen tai aiheuttaa merkittäviä haitallisia ympäristö- tai muita vaikutuksia.

Säädettyjen edellytysten olemassaolon ratkaisee rakennuslupamenettelyn yhteydessä tai erillisessä menettelyssä kunnan päättämä viranomainen. Rakennuslupaa suunnittelutarvealueelle tai suunnittelutarveasiaa muutoin ratkaistaessa noudatetaan asianosaisten ja viranomaisten kuulemisessa sekä päätöksessä ja siitä ilmoittamisessa soveltuvin osin, mitä maankäyttö- ja rakennuslaissa säädetään poikkeamismenettelystä.

Suunnittelutarpeesta ranta-alueella säädetään erikseen maankäyttö- ja rakennuslain 10 luvussa.

 

Artikkelin kirjoitti lakimies, luvan saanut oikeudenkäyntiavustaja Tuure Kolehmainen

Yhtiön omien osakkeiden hankkiminen

Osakeyhtiölain 13 luvun 1 §:n mukaan yhtiön varoja voidaan jakaa seuraavilla tavoilla: 1) voitonjakona ja varojen jakamisena vapaan oman pääoman rahastosta 2) osakepääoman alentamisena 3) omien osakkeiden hankkimisena ja lunastamisena 4) yhtiön purkamisena ja rekisteristä poistamisena.

Hankinnalla tarkoitetaan tilannetta, jossa yhtiö vapaaehtoisuuteen perustuen hankkii osakkeenomistajansa osakkeita. Yleensä hankinnan taustalla on osakkeenomistajan aloite.  Päätös asiasta on kuitenkin yhtiöllä.

Sääntelypohjan omien osakkeiden hankinnalle muodostaa osakeyhtiölain 15-luku.  Samassa luvussa säädetään myös osakkeiden lunastamisesta, jolloin osakkeenomistajan velvollisuutena on luovuttaa omistuksessaan olevat osakkeet. Tämä kirjoitelma käsittelee kuitenkin vain osakkeiden vapaaehtoista hankintaa.

Osakkeiden hankinta voi ajankohtaistua esimerkiksi sukupolvenvaihdosta suunniteltaessa. Se tarjoaa mahdollisuuden sukupolvenvaihdoksen toteuttamiseen niin, ettei hankintaan ole tarpeen käyttää yritystoiminnan jatkajan varallisuutta, vaan hankinta voidaan toteuttaa yhtiön omalla vapaalla pääomalla. Osakkeiden hankinta ei kuitenkaan saa aiheuttaa yhtiön maksukyvyttömyyttä.

Päätös osakkeiden hankinnasta tehdään yhtiökokouksessa. Jos osakkeita hankintaan vaan tietyiltä osakkailta, kyseessä on ns. suunnattu hankinta, johon tarvitaan määräenemmistö, eli 2/ 3 annetuista äänistä ja yhtiökokouksessa edustetuista osakkeista. Lisäksi hankinnalle on oltava yhtiön kannalta painava taloudellinen syy. Tämä siksi, että suunnattu hankinta aiheuttaa epäsuhtaisuutta osakkeenomistajien kesken.  Jos päätös hankinnasta tehdään kaikkien osakkeenomistajien yksimielisellä päätöksellä,  ei suunnatulta hankinnalta edellytetä painavaa taloudellista syytä.

Veroriskien ja veroseuraamusten minimoiseksi hankinnassa olisi hyvä käyttää ns. käypää hintaa. Alihinta saattaa johtaa lahjaverotukseen.  Jos yhtiö maksaa osakkeista käypää arvoa korkeamman hinnan, on riskinä että käyvän arvon ylittävä määrä verotetaan ns. peiteltynä osingonjakona. Tämä johtuu sitä, että osakkeiden hankkiminen on tapa jakaa yhtiön varoja, jolloin sovellettavaksi voivat tulla myös peiteltyä osinkoa koskevat säännökset. Osakkeista maksetusta määrästä riippumatta yhtiön varojen jakaminen osakkaille osakkeita lunastamalla tai hankkimalla voidaan katsoa kokonaan peitellyksi osingoksi VML 29 §:n 2 momentin nojalla, jos on ilmeistä, että varojen jakaminen on tapahtunut osingosta menevän veron välttämiseksi. Yleinen tulkintalinja on kuitenkin ollut se, että osakkeiden hankinnan tapahtuessa sukupolvenvaihdoksen toteuttamiseksi, ei peiteltyä osinkoa yleensä katsota syntyvän.  Asia on kuitenkin hyvä tiedostaa, sekä tarvittaessa varmistaa asia verohallinnolta saatavalla sitovalla ennakkoratkaisulla.

Omien osakkeiden hankinta on verotuksellisesti normaalin luovutusvoittoverotuksen piirissä. Näin ollen osakkeiden hankintahinnasta voidaan vähentää todellinen hankintameno tai vaihtoehtoisesti voidaan käyttää ns. hankintameno-olettamaa. Koska luovutuksensaajana on osakeyhtiö, ei luovutukseen  voida soveltaa TVL 48 §:n 1 momentin 3 kohdassa määriteltyä luovutusvoittoverohuojennusta.  Hankinnasta suoritetaan myös varainsiirtoveroa, mutta verovelvollinen on yhtiö.

Yhtiön voi säilyttää hankkimansa osakkeet, luovuttaa ne tai tehdä päätöksen hankittujen osakkeiden mitätöinnistä. Yhtiön halussa olevat omat osakkeet eivät tuota normaaleja osakeoikeuksia. Näille osakkeille ei jaeta osinkoa,  eikä niillä saa äänestää yhtiökokouksessa.

https://www.vero.fi/syventavat-vero-ohjeet/ohje-hakusivu/60519/osakeyhtion-sukupolvenvaihdos-verotuksessa/

Kirjoittaja Petri Anttila on WinLaw:n asianajaja, joka on aikaisemmin työskennellyt useiden vuosien ajan liikejuridiikan parissa, muun muassa asianajotoiminnassa, verohallinnossa ja Patentti- ja rekisterihallituksessa. Anttilan erikoistumisalueita ovat yhtiöoikeus ja veroasiat. 

Jäikö kysyttävää?

Ota tarvittaessa yhteyttä asiantuntijaan;

petri.anttila@winlaw.fi

+358 (0)400 169 753

Mikä on rakennusjärjestys?

Maankäyttö- ja rakennuslain mukaan kunnassa tulee olla rakennusjärjestys. Rakennusjärjestyksen määräykset voivat kuitenkin olla erilaisia kunnan eri alueilla.

Rakennusjärjestyksessä annetaan paikallisista oloista johtuvat suunnitelmallisen ja sopivan rakentamisen, kulttuuri- ja luonnonarvojen huomioon ottamisen sekä hyvän elinympäristön toteutumisen ja säilyttämisen kannalta tarpeelliset määräykset. Rakennusjärjestyksen määräykset eivät kuitenkaan saa olla maanomistajalle tai muulle oikeuden haltijalle kohtuuttomia. Kohtuuttomuus tulee arvioida tapauskohtaisesti.

Rakennusjärjestyksen määräykset voivat koskea esimerkiksi rakennuspaikkaa, rakennuksen kokoa ja sen sijoittumista, rakennuksen sopeutumista ympäristöön, rakentamistapaa, istutuksia, aitoja ja muita rakennelmia, rakennetun ympäristön hoitoa, vesihuollon järjestämistä, suunnittelutarvealueen määrittelemistä sekä muita niihin rinnastettavia paikallisia rakentamista koskevia seikkoja.

Rakennusjärjestyksen hyväksyy kunnanvaltuusto. On syytä huomioida, että rakennusjärjestyksessä olevia määräyksiä ei sovelleta, jos oikeusvaikutteisessa yleiskaavassa, asemakaavassa tai Suomen rakentamismääräyskokoelmassa on asiasta toisin määrätty.

 

 

Artikkelin kirjoitti lakimies, luvan saanut oikeudenkäyntiavustaja Tuure Kolehmainen

Ympäristönsuojelulain mukainen lupahakemus

Ympäristönsuojelulain mukaan lupahakemus on toimitettava toimivaltaiselle lupaviranomaiselle kirjallisesti. Viranomaisen pyynnöstä on lisäksi toimitettava lisäkappaleita hakemusasiakirjoista, jos se on tarpeen asian kuuluttamisen tai lausuntojen pyytämisen vuoksi. Jollei viranomainen ole muuta hyväksynyt, on hakemus valtion ympäristölupaviranomaiselle toimitettava sähköisesti.

 

Hakemukseen on liitettävä lupaharkinnan kannalta tarpeellinen selvitys toiminnasta, sen vaikutuksista, asianosaisista ja muista merkityksellisistä seikoista. Jos hakemus koskee ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetussa laissa (252/2017) tarkoitettua toimintaa, hakemukseen on liitettävä mainitun lain mukainen ympäristövaikutusten arviointiselostus ja yhteysviranomaisen perusteltu päätelmä ennen päätöksentekoa. Hakemukseen on lisäksi tarvittaessa liitettävä luonnonsuojelulain (1096/1996) 65 §:ssä tarkoitettu arviointi.

 

On syytä huomioida, että jo hakemuksen laatijalla on oltava riittävä asiantuntemus. Hakemuksesta on käytävä tarvittaessa ilmi, mihin aineistoon ja laskenta-, tutkimus- tai arviointimenetelmään annetut tiedot perustuvat.

 

Jos hakemus on puutteellinen tai asian ratkaiseminen edellyttää erityistä selvitystä, hakijalle on varattava tilaisuus täydentää hakemusta viranomaisen asettamassa määräajassa. Hakemus, jota ei ole täydennetty määräajassa, voidaan jättää tutkimatta.

 

Tarkempia säännöksiä hakemuksen sisällöstä ja sen sähköisestä tekemisestä sekä hakemukseen liitettävistä lupaharkinnan kannalta tarpeellisista selvityksistä on annettu valtioneuvoston asetuksella (713/2014).

 

Artikkelin kirjoitti lakimies, luvan saanut oikeudenkäyntiavustaja Tuure Kolehmainen

Yritystoiminnan sukupolvenvaihdos on tullut ajankohtaisemmaksi yhä useammassa pk-yrityksessä

Ennakointi auttaa

Oletko miettinyt, kuka tai ketkä yritystoimintaasi jatkavat poismenosi jälkeen?

Sukupolvenvaihdoksella tarkoitetaan perheyrityksen omistuksen vaihtumista suoraan perhepiirissä tai lähisukulaisten kesken. Yhä useammin vaihtoehtona on kuitenkin myös yrityksen myynti ulkopuoliselle ostajalle. Kun sukupolvenvaihdosta lähdetään miettimään, on tärkeää tiedostaa, että verolainsäädäntö tarjoaa huojennussäännöksiä, joita sovelletaan luovutettaessa yritys tai sen osa yritystoimintaa jatkavalle henkilölle.

Yritystoiminnasta luopuvalle henkilölle vastuun siirtäminen on usein vaikeaa, eikä ehkä koskaan tunnu ajankohtaiselta, sillä onhan kyseessä omasta elämäntyöstä luopuminen. On kuitenkin hyvä muistaa, että mitä aikaisemmassa vaiheessa suunnitelmat lyödään lukkoon, on harkittavissa sitä useampia erilaisia verotuksellisia mahdollisuuksia sukupolvenvaihdoksen toteuttamiseen.  Jos suunnittelu aloitetaan vasta kuolinvuoteella, ovat vaihtoehdot tällöin rajattuja, joten on järkevää olla liikkeellä hyvissä ajoin.  Paras aloitushetki on usein silloin, kun yritystoiminnasta luopuja on vielä aktiivisesti mukana yrityksen päivittäisessä toiminnassa.

Sukupolvenvaihdokseen liittyvien verotustekijöiden selvittäminen on luonnollisesti tärkeää, koska veroseuraamukset voivat kohdistua yrityksestä luopuvan ja luovutuksensaajan lisäksi myös luovutuksen kohteena olevaan yhtiöön. Toimintamallin valinta riippuu yritystoiminnasta luonteesta ja luopujan omista tavoitteista ja toivomuksista, mitkä on selvitettävä ennen käytännön toimenpiteisiin ryhtymistä. Usein on harkittava esimerkiksi se, kuinka luopujan elanto voidaan turvata.  Tärkeä sukupolvenvaihdoksen yhteydessä mietittävä asia on myös luovutettavan yhtiön arvonmääritys, joka on yksi keskeisimpiä asioita sukupolvenvaihdosta suunniteltaessa. Myös rahoitusjärjestelyiden suunnittelulle on usein varattava oma aikansa.

Näin ollen toteutukselle ei yhtä yleispätevää mallia, vaan kyseeseen tulee aina tapauskohtainen harkinta.

Monet toteutustavat

Käytännössä sukupolvenvaihdoksen toteuttamiseen on useita tapoja ja niiden yhdistelmiä, joiden kaikkien kohdalla on harkittava sekä yhtiöoikeudellisia että verotuksellisia näkökohtia. Seuraavat ovat yleisimpiä keinoja toteuttaa sukupolvenvaihdos:

  1. Osake- tai liiketoimintakauppa
  2. Lahja tai lahjanluonteinen kauppa
  3. Omien osakkeiden hankkiminen
  4. Liiketoimintojen eriyttäminen jakautumisella

Kun tavoitteet ovat selvillä ja siirrytään hyvin suunnitellun sukupolvenvaihdoksen toteutukseen, on tärkeää huomioida verolainsäädäntömme tarjoamat mahdollisuudet, joiden avulla haluttuun lopputulokseen on mahdollista päästä merkittävästi kevyemmällä verorasituksella, kun hyödynnetään perintö- ja lahjaverotuksen tarjoamia huojennusvaihtoehtoja. Huojennuksia hyödyntämällä voidaan merkittävästi pienentää sekä myyjän että jatkajan verorasitusta. Näitä huojennuskeinoja tarkasteltaessa on kuitenkin huomioitava se, että huojennukset vaativat niihin vetoavalta usein aktiivisia toimenpiteitä ja nimenomaista vetoamista siihen, että huojennusta halutaan sovellettavaksi käsillä olevaan tapaukseen. Tärkeää on havainnoida myös se, että useissa tapauksissa huojennusten saaminen edellyttää, että yritystoimintaa todellisuudessa myös jatketaan.

Monista toteutustavoista ja niiden yhdistelmistä voidaan valita juuri sinun yrityksellesi sopiva toimintavaihtoehto.  Vaiheittaisesti toteutetulla ja hyvin mietityllä sukupolvenvaihdoksella päästään parhaaseen lopputulokseen.

Prosessin läpivienti on usein raskas niin henkisesti kuin verotuksellisestikin. Asiantuntijan käyttäminen jo suunnittelun alkuvaiheessa mahdollista onnistuneen ja verotehokkaan sukupolvenvaihdoksen. Ota siis rohkeasti yhteyttä!

Tutustu sukupolvenvaihdos riskianalyysiimme materiaalipankissamme!

Kirjoittaja Petri Anttila on WinLaw:n asianajaja, joka on aikaisemmin työskennellyt useiden vuosien ajan liikejuridiikan parissa, muun muassa asianajotoiminnassa, verohallinnossa ja Patentti- ja rekisterihallituksessa. Anttilan erikoistumisalueita ovat yhtiöoikeus ja veroasiat. 

 

🔜 Aiheesta tulossa myös webinaari lähiaikoina, pysythän kuulolla!

Mikä ihmeen tietosuojauudistus ja GDPR?

EU:n yleinen tietosuoja-asetus astuu voimaan 25.5.2018 kaikissa EU:n jäsenmaissa. Koskeeko asetus myös omaa yritystoimintaani, moni miettii. Vastaus on mitä todennäköisimmin kyllä.

Tietosuojaa koskevat vaatimukset päivittyvät, mutta toisaalta monet periaatteet säilyvät myös ennallaan. Ongelmat ratkeavat tietosuoja-asioiden hoidon päivittämisellä. Sakko- ja kieltouhkien vuoksi toimet ovat kuitenkin välttämättömiä.

Mitä tietosuoja tarkoittaa?

Henkilötiedot tarkoittavat tietoja, joista henkilö voidaan tunnistaa. Henkilötietoja ovat esimerkiksi nimi, syntymäaika ja yhteystiedot.

Yritykseesi kertyy usein väistämättä monin eri tavoin tietoja asiakkaista, joista muodostuu rekistereitä. Nämä rekisterit pitävät sisällään henkilötietoja.  Yrityksesi tulee ottaa huomioon tietosuoja aina, kun henkilötietoja käsitellään eikä tietoja saa käyttää muuhun tarkoitukseen kuin mihin ne on kerätty.

Tietosuoja-asetusta (General Data Protection Regulation, lyhenne GDPR) sovelletaan lähtökohtaisesti kaikkeen henkilötietojen käsittelyyn. Koska kyseessä on laajalle vaikuttava uudistus, on aihetta koskevia ohjeita ja koulutuksia julkaistu pilvin pimein jo vuosien ajan.

Miten toimia käytännössä?

Käytännössä kyse on kansallisen lakimuutoksen kaltaisesta tilanteesta: vaatimukset päivittyvät, mutta samaan aikaan monet periaatteet myös säilyvät ennallaan. Tietosuoja-asetus tuo uusia tietosuojaa ja henkilötietojen käsittelyä koskevia velvoitteita, joihin rekisterinpitäjien ja henkilötietojen käsittelijöiden (eli käytännössä suurimman osan yrityksistä) on valmistauduttava. Tietosuoja-asetuksen rikkomisesta voi seurata sakkoja tai ääritilanteessa jopa henkilötietojen käsittelykielto.

Keskeistä uudessa sääntelyssä on rekisterinpitäjän osoitusvelvollisuus. Rekisterinpitäjän velvollisuudet kasvavat sitä mukaa, mitä korkeampia riskejä henkilötietojen käsittelyyn liittyy. Rekisterinpitäjän on myös pystyttävä osoittamaan, että se noudattaa tietosuoja-asetusta. Henkilötietojen käsittely on kaikilta osin suunniteltava ja dokumentoitava.

Valmistautuessasi tietosuoja-asetukseen on huolehdittava mm. seuraavista asioista:

  • Selvitä, pitääkö organisaatioosi nimittää tietosuojavastaava.
  • Selvitä, miten organisaatiossasi käsitellään henkilötietoja.
  • Käy läpi kaikki henkilötietojen käsittelyn vaiheet keräämisestä hävittämiseen ja dokumentoi ne.
  • Selvitä, millä perusteella organisaatiosi käsittelee henkilötietoja.
  • Arvioi millaisia riskejä henkilötietojen käsittelyyn liittyy organisaatiossasi.
  • Selvitä, miten riskejä voitaisiin minimoida.
  • Ryhdy toimenpiteisiin, jotka vastaavat henkilötietojen käsittelyyn liittyvää riskiä. Esimerkiksi silloin, kun henkilötietojen käsittelyyn kohdistuu todennäköisesti korkea riski, on rekisterinpitäjän tehtävä tietosuojaa koskeva vaikutustenarviointi.
  • Selvitä, miten organisaatiosi noudattaa tietosuoja-asetuksessa määriteltyjä rekisteröityjen oikeuksia.
  • Selvitä, miten rekisteröityjen pyyntöihin tällä hetkellä vastataan.
  • Huolehdi tietoturvasta.
  • Valmistaudu ilmoittamaan henkilötietojen tietoturvaloukkauksista.
  • Jos organisaatiosi on ulkoistanut henkilötietojen käsittelyyn liittyviä tehtäviä, varmista, että toimeksiantosopimukset ovat kirjallisia ja vastaavat laadultaan asetuksessa säädettyjä ehtoja.
  • Jos organisaatiosi toimii usean EU:n jäsenmaan alueella, määrittele johtava valvontaviranomainen.
  • Selvitä, miten organisaatiosi on huomioitava lasten erityisasema.

 

Tietoturva on keino henkilötietojen suojaamiseen.  Tietoturvalla tarkoitetaan tietoaineiston, tässä henkilötietojen, ja niitä koskevien tietojärjestelmien suojaamista. riippumatta siitä ovatko henkilötiedot sähköisessä, paperisessa tai muussa muodossa. Henkilötietojen tietoturvan tavoitteena on varmistaa, että tiedot ovat vain niiden käytössä, joilla on siihen oikeus (henkilötietojen luottamuksellisuus). Lisäksi tietoturvalla varmistetaan, että tiedot ovat niihin oikeutetun käytössä, silloin kun tietoja tarvitaan ja ne ovat oikeassa muodossa siten, etteivät ne hallitsemattomasti muutu(eheys).

Uuden lainsäädännön tavoitteena on yksinkertaisesti parantaa ja harmonisoida henkilötietojen suojaa ja rekisteröityjen oikeuksia, sekä vastata uusiin digitalisaatioon ja globalisaatioon liittyviin tietosuojakysymyksiin yhteismarkkinat huomioiden.

 

Kirjoittaja Tuure Kolehmainen on WinLaw:n lakimies, joka avustaa yrityksiä tietosuojapäivityksissä. 

 

🔜 Tulossa 8.5 klo 13.00 Keski-Suomen Kauppakamarin kanssa yhteistyössä jäsenille maksuton WinLaw- tietosuojawebinaari! Ilmoittautumislinkki tässä.

 

 

Verosuunnittelua vai veronkiertoa?

KHO on ottanut kantaa kysymykseen ratkaisussaan 2018:40 koskien työpanososingon luontoisen tulon verotusta ja yhtiömuodon valintaa.

Korkein hallinto-oikeus katsoi tuoreessa ratkaisussaan 2018:40, että yhtiöjärjestelylle ei ollut olemassa riittävästi liiketaloudellisia perusteita. Näin ollen tapauksessa katsottiin voitavan soveltaa veromenettelylain veronkieropykälää.

Yhtiöjärjestelyille on toki oltava aidosti verotuksesta riippumattomat liiketaloudelliset perusteet, jotta kyseessä oleva järjestely olisi hyväksyttävissä. Verojen minimointi ei yksinään ole vero-oikeudellisessa tarkastelussa riittävä liiketaloudellinen peruste yhtiöjärjestelylle. Yrityksellä on siten oltava todellisia liiketaloudellisia perusteita yritysjärjestelylle, jotta toimintaa ei tulkittaisi veron kiertämiseksi.

Nyt annetun KHO:n ratkaisun myötä moni kysymys jäi vaille vastausta ja odottamaan KHO:n tulevia linjauksia, eli veron minimoinnin ja veronkierron välistä selkeämpää rajanvetoa.

Missä kulkee siis veronkiertosäännöksen soveltamisen raja? Johtaako verotuksellisesti edullisimman toimintamallin valitseminen jatkossa veronkiertosäännöksen soveltamiseen? Missä määrin ammatinharjoittajat voivat enää luottaa verolakien säännöksiin ja verojärjestelmän ennustettavuuteen, jos kerta verottaja voi puheena olevan ratkaisun valossa sivuuttaa pykälien sanamuodot? Onko riskit ja ennakoimattomat tilanteet vältettävissä tässä tilanteessa ainoastaan sitovan ennakkotiedon hakemisella?

Asiaa pyritään valottamaan tarkemmin alla olevassa oikeustapauskommentissani.

KHO 2018:40 oikeustapauskommentti

Korkeimman hallinto-oikeuden (KHO) 21.3.2018 antamassa ratkaisussa otettiin kantaa lääkäriyhtiön yritys- ja osingonjakojärjestelyihin liittyneisiin verotuksellisiin kysymyksiin: oliko kyseinen toiminta tulkittavissa veronkierroksi ja oliko kommandiittiyhtiönä toimineesta lääkäriyhtiöstä jaettu työpanososingon luontoinen tulo (voitto-osuus) siten verotettava ansiotulona.

Aikaisemmin ammatinharjoittajan työpanoksen mukaan jaettava osinko on tuloverolain mukaisesti tulkittu ammatinharjoittajan ansiotuloksi, kun osinkoa on nostettu nimenomaisesti osakeyhtiöstä. KHO:n ratkaisun (äänestys 3-2) Toisin kuin osakeyhtiö, kommandiittiyhtiöhän ei ole erillinen verovelvollinen, vaan sen tulos jakautuu verotettavaksi yhtiömiehille.

Tapauksessa lääkäri A oli ollut C Oy:n osakkeenomistaja, ja C Oy oli ollut B Ky:n vastuunalainen yhtiömies. C Oy:n ohella B Ky:ssä toimi muidenkin lääkäreiden omistamia osakeyhtiöitä vastuunalaisina yhtiömiehinä. Kullekin vastuunalaiselle yhtiömiehelle (osakeyhtiöille) oli perustettu B Ky:ssä oma tulosyksikkönsä, jonka liikevaihto muodostui kunkin lääkäriosakkaan, A mukaan lukien, suorittaman työn perusteella.

KHO_MALL

Lääkäri A teki siis töitä kommandiittiyhtiössä B, joka maksoi lääkäri A:n työstä A:n omistamalle osakeyhtiölle C Oy:lle. Ennen B Ky:n perustamista vastaavalla tavalla järjestettyä toimintaa oli ollut Y Oy:ssä, josta lääkäriosakkaat A mukaan lukien olivat pikkuhiljaa siirtyneet B Ky:n palvelukseen.

On ilmeistä, että toteutetuilla järjestelyillä pyrittiin hyödyntämään tuloverolain pykälässä ollutta aukkoa, jonka mukaan kommandiittiyhtiön työpanososingon luontoisena tulona jakamaa voitto-osuutta verotettaisiin pääomatulona. Lääkäri A:n tuloilla verotus olisi ollut tällöin kevyempää kuin osakeyhtiöstä jaettu työpanososinko, jota verotetaan kyseisen lainkohdan mukaisesti ansiotulona. B Ky:ssä toimitetun verotarkastuksen havaintojen perusteella Verohallinto kuitenkin lisäsi A:n ansiotuloihin työpanososingon luontoisena tulona sen tulo-osuuden, joka oli jaettu B Ky:stä vastuunalaiselle yhtiömiehelle C Oy:lle. Verotus toteutettiin siis siten kuin B Ky olisi ollut osakeyhtiö.

Tapauskohtainen arviointi

KHO totesi, että vaikka verovelvollisilla on sinänsä lähtökohtaisesti oikeus valita erilaisista toimintavaihtoehdoista (kuten yhtiömuodoista) verotuksellisesti edullisin menettely, verotuksessa on kuitenkin pyrittävä arvioimaan tehtyjä toimenpiteitä niiden tosiasiallisen taloudellisen luonteen mukaan. KHO katsoi, että kommandiittiyhtiön B käyttöön perustuva toimintamalli on ollut liiketaloudellisilta perusteiltaan suhteellisen ohut ja osin keinotekoinen, kun otetaan huomioon, että toimintamallilla saavutettava hyöty liittyy lähinnä lääkäri A:lle kertyvän voitonjaon verotukseen.

Koska toimintamalli ei siten kokonaisuutena vastannut asian varsinaista luonnetta ja tarkoitusta, on Verohallinto toiminut KHO:n mukaan oikein verottaessaan B Ky:n vastuunalaiselle yhtiömiehelle C Oy:lle kuuluneen osuuden B Ky:n voitosta ansiotuloksi katsottavana työpanososinkona. Kyseessä oli äänestysratkaisu 3-2, joten ratkaisu hyväksyttiin tiukimmalla mahdollisella . Vähemmistössä olleet oikeusneuvokset olisivat hyväksyneet lääkäri A:n valituksen sillä perusteella, että verovelvollisella on valinnanvapaus yhtiömuodon suhteen, eikä tietyn yhtiömuodon valinta sinänsä voi johtaa veronkiertämissäännöksen soveltamiseen.

 

Kirjoittaja Petri Anttila on WinLaw:n asianajaja, joka on aikaisemmin työskennellyt useiden vuosien ajan liikejuridiikan parissa, muun muassa asianajotoiminnassa, verohallinnossa ja Patentti- ja rekisterihallituksessa. Anttilan erikoistumisalueita ovat yhtiöoikeus ja veroasiat. 

Miten arvioida ostettavaa yritystä tai liiketoimintaa, miten välttää riskit?

Usein kuulee sanottavan, että ”älä osta sikaa säkissä”. Esimerkiksi kiinteistön- ja asuntokaupoissa kohteen tarkastukset ennen kaupantekoa ovat jo yleinen kauppatapa. Yllättäen yrityskaupoissa luottamus ns. herrasmies-sopimuksiin, sanallisiin vakuutuksiin ja intuitioon on kuitenkin edelleen varsin yleistä.

Mitä tarkoittaa Legal Due Diligence?

Lyhyesti todeten, Legal Due Diligence tarkoittaa ostettavan yrityksen oikeudellista tarkastusta, jolla ennakoidaan kohteeseen liittyvät riskit ja vastuut. Due Diligence- raportti sisältää huomioita, johtopäätöksiä ja toimenpide-ehdotuksia kohteeseen liittyen.

Tarkastuksen ansiosta ostaja saa selkeän kokonaiskuvan yrityksen liiketoiminnasta sekä sen vastuista ja riskeistä. Ostaja voi siten välttää tekemästä huonoja kauppoja tai maksamasta liian korkeaa hintaa kohdeyrityksestä.

Miksi Legal Due Diligence?

Jälkikäteen arvioiden näppituntuma ja luottamus asioiden tilasta voi käydä kalliiksi. Vaikka kummallakaan osapuolella ei olisi pahaa tahtoa, jo pelkästään asioiden erilainen ymmärtäminen ja mieltäminen voivat johtaa ongelmiin kaupanteon jälkeen. Mielikuva jostain asiasta kun ei välttämättä pidä paikkaansa. Tilanne on tällöin epämiellyttävä sekä ostajan että myyjän kannalta.

Arvio on siis syytä tehdä ennakkoon, koska yrityskaupassa, vaikkapa asuntokauppaan verraten, on moninkertainen määrä eri asioita ja seikkoja, jotka tulisi varmistaa ja tarkistaa etukäteen ostettavan yrityksen olennaisista asiakirjoista.

Halu ja into ostaa yritys saattavat syrjäyttää riskitietoisuuden. Voidaan toki todeta, että kaikkeen kaupankäyntiin liittyy riskejä, mutta tietoinen riski erityisesti yrityskaupassa on toinen asia kuin ennalta-arvaamattoman ja tiedostamattoman riskin ottaminen. Yrityskaupan riitautuminen voi johtaa puolestaan pitkälliseen ja kalliiseen oikeudenkäyntiin. Lisäksi saattaa käydä myös niin, että yhtiön hallitus ja operatiivinen johto voivat tietyissä tilanteissa joutua viime kädessä henkilökohtaiseen vastuuseen siitä, että riskejä ei ole ennakkoon selvitetty ja kartoitettu.

Due Diligence –tarkastuksen mittakaava riippuu tarkastuksen kohteena olevan yrityksen koosta ja toiminnan laadusta ja laajuudesta. Tarkastuksessa käydään läpi olennainen ja tarpeellinen aineisto, kuten olennaiset sopimukset mahdollisine tarkentavine kysymyksineen myyjälle (esimerkiksi työ- ja johtajasopimukset) ja muu asiakirja-aineisto, kuten viranomaisluvat.

Kirjoittaja Petri Anttila on WinLaw:n asianajaja, joka on aikaisemmin työskennellyt useiden vuosien ajan liikejuridiikan parissa, muun muassa asianajotoiminnassa, verohallinnossa ja Patentti- ja rekisterihallituksessa. Anttilan erikoistumisalueita ovat yhtiöoikeus ja veroasiat.

Haluatko kuulla lisää?

Suoritamme yrityskaupan kohteen oikeudellisia tarkastuksia, joilla ennakoidaan kohteeseen liittyvät riskit ja vastuut, sisältäen analyysin ja toimenpide-ehdotukset.

 

Artikkeli on julkaistu 11.4 yhteystyökumppanimme Keski-Suomen Kauppakamarin uutiskirjeessä ja blogissa, linkki julkaisuun.

Seuraathan WinLaw:ta jo LinkedIn- palvelussa? Napsauta logoa päästäksesi LinkedIn- sivullemme!

LinkedIn